vanko

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vanko. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vanko, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vanko in singular and plural. Everything you need to know about the word vanko you have here. The definition of the word vanko will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvanko, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vanko (cognate with Estonian vang and Võro vang), from Proto-Finno-Permic *waŋka, probably borrowed from Indo-Iranian (compare Sanskrit वङ्क (vaṅka, crooked)).

Pronunciation

Noun

vanko

  1. a staff with a hook at one end

Declension

Inflection of vanko (Kotus type 1*G/valo, nk-ng gradation)
nominative vanko vangot
genitive vangon vankojen
partitive vankoa vankoja
illative vankoon vankoihin
singular plural
nominative vanko vangot
accusative nom. vanko vangot
gen. vangon
genitive vangon vankojen
partitive vankoa vankoja
inessive vangossa vangoissa
elative vangosta vangoista
illative vankoon vankoihin
adessive vangolla vangoilla
ablative vangolta vangoilta
allative vangolle vangoille
essive vankona vankoina
translative vangoksi vangoiksi
abessive vangotta vangoitta
instructive vangoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vanko (Kotus type 1*G/valo, nk-ng gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vankoni vankoni
accusative nom. vankoni vankoni
gen. vankoni
genitive vankoni vankojeni
partitive vankoani vankojani
inessive vangossani vangoissani
elative vangostani vangoistani
illative vankooni vankoihini
adessive vangollani vangoillani
ablative vangoltani vangoiltani
allative vangolleni vangoilleni
essive vankonani vankoinani
translative vangokseni vangoikseni
abessive vangottani vangoittani
instructive
comitative vankoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vankosi vankosi
accusative nom. vankosi vankosi
gen. vankosi
genitive vankosi vankojesi
partitive vankoasi vankojasi
inessive vangossasi vangoissasi
elative vangostasi vangoistasi
illative vankoosi vankoihisi
adessive vangollasi vangoillasi
ablative vangoltasi vangoiltasi
allative vangollesi vangoillesi
essive vankonasi vankoinasi
translative vangoksesi vangoiksesi
abessive vangottasi vangoittasi
instructive
comitative vankoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vankomme vankomme
accusative nom. vankomme vankomme
gen. vankomme
genitive vankomme vankojemme
partitive vankoamme vankojamme
inessive vangossamme vangoissamme
elative vangostamme vangoistamme
illative vankoomme vankoihimme
adessive vangollamme vangoillamme
ablative vangoltamme vangoiltamme
allative vangollemme vangoillemme
essive vankonamme vankoinamme
translative vangoksemme vangoiksemme
abessive vangottamme vangoittamme
instructive
comitative vankoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vankonne vankonne
accusative nom. vankonne vankonne
gen. vankonne
genitive vankonne vankojenne
partitive vankoanne vankojanne
inessive vangossanne vangoissanne
elative vangostanne vangoistanne
illative vankoonne vankoihinne
adessive vangollanne vangoillanne
ablative vangoltanne vangoiltanne
allative vangollenne vangoillenne
essive vankonanne vankoinanne
translative vangoksenne vangoiksenne
abessive vangottanne vangoittanne
instructive
comitative vankoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vankonsa vankonsa
accusative nom. vankonsa vankonsa
gen. vankonsa
genitive vankonsa vankojensa
partitive vankoaan
vankoansa
vankojaan
vankojansa
inessive vangossaan
vangossansa
vangoissaan
vangoissansa
elative vangostaan
vangostansa
vangoistaan
vangoistansa
illative vankoonsa vankoihinsa
adessive vangollaan
vangollansa
vangoillaan
vangoillansa
ablative vangoltaan
vangoltansa
vangoiltaan
vangoiltansa
allative vangolleen
vangollensa
vangoilleen
vangoillensa
essive vankonaan
vankonansa
vankoinaan
vankoinansa
translative vangokseen
vangoksensa
vangoikseen
vangoiksensa
abessive vangottaan
vangottansa
vangoittaan
vangoittansa
instructive
comitative vankoineen
vankoinensa

Derived terms

compounds

References

  1. ^ Junttila, Santeri, Kallio, Petri, Holopainen, Sampsa, Kuokkala, Juha, Pystynen, Juho, editors (2020–), “vanko”, in Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja (in Finnish), retrieved 2024-01-01

Anagrams