varoittava

Hello, you have come here looking for the meaning of the word varoittava. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word varoittava, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say varoittava in singular and plural. Everything you need to know about the word varoittava you have here. The definition of the word varoittava will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvaroittava, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑroi̯tːɑʋɑ/,
  • Rhymes: -ɑʋɑ
  • Syllabification(key): va‧roit‧ta‧va

Adjective

varoittava (comparative varoittavampi, superlative varoittavin)

  1. warning (serving as a warning)
    varoittava merkki ― warning sign
    tehdä (jostakin) varoittava esimerkki ― to make an example of
    Kahdellakymmenellä raipaniskulla hän teki juopuneesta merimiehestä varoittavan esimerkin osoittaakseen, että hän haluaa selvän miehistön.
    He made an example of the drunken sailor with twenty lashes, to show that he must have a sober crew.

Declension

Inflection of varoittava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative varoittava varoittavat
genitive varoittavan varoittavien
partitive varoittavaa varoittavia
illative varoittavaan varoittaviin
singular plural
nominative varoittava varoittavat
accusative nom. varoittava varoittavat
gen. varoittavan
genitive varoittavan varoittavien
varoittavain rare
partitive varoittavaa varoittavia
inessive varoittavassa varoittavissa
elative varoittavasta varoittavista
illative varoittavaan varoittaviin
adessive varoittavalla varoittavilla
ablative varoittavalta varoittavilta
allative varoittavalle varoittaville
essive varoittavana varoittavina
translative varoittavaksi varoittaviksi
abessive varoittavatta varoittavitta
instructive — varoittavin
comitative — varoittavine
Possessive forms of varoittava (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative varoittavani varoittavani
accusative nom. varoittavani varoittavani
gen. varoittavani
genitive varoittavani varoittavieni
varoittavaini rare
partitive varoittavaani varoittaviani
inessive varoittavassani varoittavissani
elative varoittavastani varoittavistani
illative varoittavaani varoittaviini
adessive varoittavallani varoittavillani
ablative varoittavaltani varoittaviltani
allative varoittavalleni varoittavilleni
essive varoittavanani varoittavinani
translative varoittavakseni varoittavikseni
abessive varoittavattani varoittavittani
instructive — —
comitative — varoittavineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative varoittavasi varoittavasi
accusative nom. varoittavasi varoittavasi
gen. varoittavasi
genitive varoittavasi varoittaviesi
varoittavaisi rare
partitive varoittavaasi varoittaviasi
inessive varoittavassasi varoittavissasi
elative varoittavastasi varoittavistasi
illative varoittavaasi varoittaviisi
adessive varoittavallasi varoittavillasi
ablative varoittavaltasi varoittaviltasi
allative varoittavallesi varoittavillesi
essive varoittavanasi varoittavinasi
translative varoittavaksesi varoittaviksesi
abessive varoittavattasi varoittavittasi
instructive — —
comitative — varoittavinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative varoittavamme varoittavamme
accusative nom. varoittavamme varoittavamme
gen. varoittavamme
genitive varoittavamme varoittaviemme
varoittavaimme rare
partitive varoittavaamme varoittaviamme
inessive varoittavassamme varoittavissamme
elative varoittavastamme varoittavistamme
illative varoittavaamme varoittaviimme
adessive varoittavallamme varoittavillamme
ablative varoittavaltamme varoittaviltamme
allative varoittavallemme varoittavillemme
essive varoittavanamme varoittavinamme
translative varoittavaksemme varoittaviksemme
abessive varoittavattamme varoittavittamme
instructive — —
comitative — varoittavinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative varoittavanne varoittavanne
accusative nom. varoittavanne varoittavanne
gen. varoittavanne
genitive varoittavanne varoittavienne
varoittavainne rare
partitive varoittavaanne varoittavianne
inessive varoittavassanne varoittavissanne
elative varoittavastanne varoittavistanne
illative varoittavaanne varoittaviinne
adessive varoittavallanne varoittavillanne
ablative varoittavaltanne varoittaviltanne
allative varoittavallenne varoittavillenne
essive varoittavananne varoittavinanne
translative varoittavaksenne varoittaviksenne
abessive varoittavattanne varoittavittanne
instructive — —
comitative — varoittavinenne
third-person possessor
singular plural
nominative varoittavansa varoittavansa
accusative nom. varoittavansa varoittavansa
gen. varoittavansa
genitive varoittavansa varoittaviensa
varoittavainsa rare
partitive varoittavaansa varoittaviaan
varoittaviansa
inessive varoittavassaan
varoittavassansa 		varoittavissaan
varoittavissansa
elative varoittavastaan
varoittavastansa 		varoittavistaan
varoittavistansa
illative varoittavaansa varoittaviinsa
adessive varoittavallaan
varoittavallansa 		varoittavillaan
varoittavillansa
ablative varoittavaltaan
varoittavaltansa 		varoittaviltaan
varoittaviltansa
allative varoittavalleen
varoittavallensa 		varoittavilleen
varoittavillensa
essive varoittavanaan
varoittavanansa 		varoittavinaan
varoittavinansa
translative varoittavakseen
varoittavaksensa 		varoittavikseen
varoittaviksensa
abessive varoittavattaan
varoittavattansa 		varoittavittaan
varoittavittansa
instructive — —
comitative — varoittavineen
varoittavinensa

Derived terms

Participle

varoittava

  1. present active participle of varoittaa
Wikious
Boobota
Sagapedia