veikko

Hello, you have come here looking for the meaning of the word veikko. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word veikko, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say veikko in singular and plural. Everything you need to know about the word veikko you have here. The definition of the word veikko will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofveikko, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.
See also: Veikko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *veikko. Cognates include Ingrian veikko, Karelian veikko, Livvi veikoi and Veps veik.

Perhaps related to Komi-Zyrian вок (vok).

Pronunciation

Noun

veikko

  1. (poetic, rare) brother
  2. chap, fellow, buddy

Declension

Inflection of veikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative veikko veikot
genitive veikon veikkojen
partitive veikkoa veikkoja
illative veikkoon veikkoihin
singular plural
nominative veikko veikot
accusative nom. veikko veikot
gen. veikon
genitive veikon veikkojen
partitive veikkoa veikkoja
inessive veikossa veikoissa
elative veikosta veikoista
illative veikkoon veikkoihin
adessive veikolla veikoilla
ablative veikolta veikoilta
allative veikolle veikoille
essive veikkona veikkoina
translative veikoksi veikoiksi
abessive veikotta veikoitta
instructive veikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of veikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative veikkoni veikkoni
accusative nom. veikkoni veikkoni
gen. veikkoni
genitive veikkoni veikkojeni
partitive veikkoani veikkojani
inessive veikossani veikoissani
elative veikostani veikoistani
illative veikkooni veikkoihini
adessive veikollani veikoillani
ablative veikoltani veikoiltani
allative veikolleni veikoilleni
essive veikkonani veikkoinani
translative veikokseni veikoikseni
abessive veikottani veikoittani
instructive
comitative veikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative veikkosi veikkosi
accusative nom. veikkosi veikkosi
gen. veikkosi
genitive veikkosi veikkojesi
partitive veikkoasi veikkojasi
inessive veikossasi veikoissasi
elative veikostasi veikoistasi
illative veikkoosi veikkoihisi
adessive veikollasi veikoillasi
ablative veikoltasi veikoiltasi
allative veikollesi veikoillesi
essive veikkonasi veikkoinasi
translative veikoksesi veikoiksesi
abessive veikottasi veikoittasi
instructive
comitative veikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative veikkomme veikkomme
accusative nom. veikkomme veikkomme
gen. veikkomme
genitive veikkomme veikkojemme
partitive veikkoamme veikkojamme
inessive veikossamme veikoissamme
elative veikostamme veikoistamme
illative veikkoomme veikkoihimme
adessive veikollamme veikoillamme
ablative veikoltamme veikoiltamme
allative veikollemme veikoillemme
essive veikkonamme veikkoinamme
translative veikoksemme veikoiksemme
abessive veikottamme veikoittamme
instructive
comitative veikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative veikkonne veikkonne
accusative nom. veikkonne veikkonne
gen. veikkonne
genitive veikkonne veikkojenne
partitive veikkoanne veikkojanne
inessive veikossanne veikoissanne
elative veikostanne veikoistanne
illative veikkoonne veikkoihinne
adessive veikollanne veikoillanne
ablative veikoltanne veikoiltanne
allative veikollenne veikoillenne
essive veikkonanne veikkoinanne
translative veikoksenne veikoiksenne
abessive veikottanne veikoittanne
instructive
comitative veikkoinenne

Derived terms

compounds

Descendants

  • Russian: ве́йка (véjka)

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *veikko. Cognates include Finnish veikko and Veps veik.

Pronunciation

Noun

veikko

  1. Synonym of veljä (brother)

Declension

Declension of veikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative veikko veikot
genitive veikon veikkoin, veikkoloin
partitive veikkoa veikkoja, veikkoloja
illative veikkoo veikkoi, veikkoloihe
inessive veikoos veikois, veikkolois
elative veikost veikoist, veikkoloist
allative veikolle veikoille, veikkoloille
adessive veikool veikoil, veikkoloil
ablative veikolt veikoilt, veikkoloilt
translative veikoks veikoiks, veikkoloiks
essive veikkonna, veikkoon veikkoinna, veikkoloinna, veikkoin, veikkoloin
exessive1) veikkont veikkoint, veikkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 651