vietti

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vietti. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vietti, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vietti in singular and plural. Everything you need to know about the word vietti you have here. The definition of the word vietti will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvietti, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

viettää +‎ -i

Noun

vietti

  1. instinct (natural or inherent impulse or behaviour)
  2. urge (strong desire; an itch to do something)
  3. drive (strong motivational tendency or instinct)
    sukupuoliviettisex drive
Declension
Inflection of vietti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative vietti vietit
genitive vietin viettien
partitive viettiä viettejä
illative viettiin vietteihin
singular plural
nominative vietti vietit
accusative nom. vietti vietit
gen. vietin
genitive vietin viettien
partitive viettiä viettejä
inessive vietissä vieteissä
elative vietistä vieteistä
illative viettiin vietteihin
adessive vietillä vieteillä
ablative vietiltä vieteiltä
allative vietille vieteille
essive viettinä vietteinä
translative vietiksi vieteiksi
abessive vietittä vieteittä
instructive vietein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vietti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative viettini viettini
accusative nom. viettini viettini
gen. viettini
genitive viettini viettieni
partitive viettiäni viettejäni
inessive vietissäni vieteissäni
elative vietistäni vieteistäni
illative viettiini vietteihini
adessive vietilläni vieteilläni
ablative vietiltäni vieteiltäni
allative vietilleni vieteilleni
essive viettinäni vietteinäni
translative vietikseni vieteikseni
abessive vietittäni vieteittäni
instructive
comitative vietteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative viettisi viettisi
accusative nom. viettisi viettisi
gen. viettisi
genitive viettisi viettiesi
partitive viettiäsi viettejäsi
inessive vietissäsi vieteissäsi
elative vietistäsi vieteistäsi
illative viettiisi vietteihisi
adessive vietilläsi vieteilläsi
ablative vietiltäsi vieteiltäsi
allative vietillesi vieteillesi
essive viettinäsi vietteinäsi
translative vietiksesi vieteiksesi
abessive vietittäsi vieteittäsi
instructive
comitative vietteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative viettimme viettimme
accusative nom. viettimme viettimme
gen. viettimme
genitive viettimme viettiemme
partitive viettiämme viettejämme
inessive vietissämme vieteissämme
elative vietistämme vieteistämme
illative viettiimme vietteihimme
adessive vietillämme vieteillämme
ablative vietiltämme vieteiltämme
allative vietillemme vieteillemme
essive viettinämme vietteinämme
translative vietiksemme vieteiksemme
abessive vietittämme vieteittämme
instructive
comitative vietteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative viettinne viettinne
accusative nom. viettinne viettinne
gen. viettinne
genitive viettinne viettienne
partitive viettiänne viettejänne
inessive vietissänne vieteissänne
elative vietistänne vieteistänne
illative viettiinne vietteihinne
adessive vietillänne vieteillänne
ablative vietiltänne vieteiltänne
allative vietillenne vieteillenne
essive viettinänne vietteinänne
translative vietiksenne vieteiksenne
abessive vietittänne vieteittänne
instructive
comitative vietteinenne
Derived terms
compounds
See also

Further reading

Etymology 2

Verb

vietti

  1. third-person singular past indicative of viettää