vihata

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

vihaamassa

—

elative

vihaamasta

—

illative

vihaamaan

—

adessive

vihaamalla

—

abessive

vihaamatta

—

instructive

vihaaman

vihattaman

4th³

verbal noun

vihaaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	vihaamaisillani	vihaamaisillamme
2nd	vihaamaisillasi	vihaamaisillanne
3rd	vihaamaisillaan vihaamaisillansa

Derived terms

Anagrams

vahtia, vihaat, vihtaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vihat'ak, equivalent to viha (“hate”) +‎ -ta. Cognates include Finnish vihata and Estonian vihata.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋihɑtɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈʋihɑtɑ/,
Rhymes: -ihɑt, -ihɑtɑ
Hyphenation: vi‧ha‧ta

Verb

vihata

(transitive) to hate

Conjugation

Conjugation of vihata (type 16/maata, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vihhaan	en vihhaa	1st singular	oon vihant, oon vihannut	en oo vihant, en oo vihannut
2nd singular	vihhaat	et vihhaa	2nd singular	oot vihant, oot vihannut	et oo vihant, et oo vihannut
3rd singular	vihajaa	ei vihhaa	3rd singular	ono vihant, ono vihannut	ei oo vihant, ei oo vihannut
1st plural	vihhaamma	emmä vihhaa	1st plural	oomma vihanneet	emmä oo vihanneet
2nd plural	vihhaatta	että vihhaa	2nd plural	ootta vihanneet	että oo vihanneet
3rd plural	vihajaat¹⁾, vihhaavat²⁾, vihataa	evät vihhaa, ei vihata	3rd plural	ovat vihanneet	evät oo vihanneet, ei oo vihattu
impersonal	vihataa	ei vihata	impersonal	ono vihattu	ei oo vihattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vihaisin	en vihant, en vihannut	1st singular	olin vihant, olin vihannut	en olt vihant, en olt vihannut
2nd singular	vihaisit, vihhaist¹⁾	et vihant, et vihannut	2nd singular	olit vihant, olit vihannut	et olt vihant, et olt vihannut
3rd singular	vihais	ei vihant, ei vihannut	3rd singular	oli vihant, oli vihannut	ei olt vihant, ei olt vihannut
1st plural	vihaisimma	emmä vihanneet	1st plural	olimma vihanneet	emmä olleet vihanneet
2nd plural	vihaisitta	että vihanneet	2nd plural	olitta vihanneet	että olleet vihanneet
3rd plural	vihaisiit¹⁾, vihaisivat²⁾, vihattii	evät vihanneet, ei vihattu	3rd plural	olivat vihanneet	evät olleet vihanneet, ei olt vihattu
impersonal	vihattii	ei vihattu	impersonal	oli vihattu	ei olt vihattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vihajaisin	en vihajais	1st singular	olisin vihant, olisin vihannut	en olis vihant, en olis vihannut
2nd singular	vihajaisit, vihajaist¹⁾	et vihajais	2nd singular	olisit vihant, olisit vihannut	et olis vihant, et olis vihannut
3rd singular	vihajais	ei vihajais	3rd singular	olis vihant, olis vihannut	ei olis vihant, ei olis vihannut
1st plural	vihajaisimma	emmä vihajais	1st plural	olisimma vihanneet	emmä olis vihanneet
2nd plural	vihajaisitta	että vihajais	2nd plural	olisitta vihanneet	että olis vihanneet
3rd plural	vihajaisiit¹⁾, vihajaisivat²⁾, vihattais	evät vihajais, ei vihattais	3rd plural	olisivat vihanneet	evät olis vihanneet, ei olis vihattu
impersonal	vihattais	ei vihattais	impersonal	olis vihattu	ei olis vihattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vihhaa	elä vihhaa	2nd singular	oo vihant, oo vihannut	elä oo vihant, elä oo vihannut
3rd singular	vihatkoo	elköö vihatko	3rd singular	olkoo vihant, olkoo vihannut	elköö olko vihant, elköö olko vihannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vihatkaa	elkää vihatko	2nd plural	olkaa vihanneet	elkää olko vihanneet
3rd plural	vihatkoot	elkööt vihatko, elköö vihattako	3rd plural	olkoot vihanneet	elkööt olko vihanneet, elköö olko vihattu
impersonal	vihattakkoo	elköö vihattako	impersonal	olkoo vihattu	elköö olko vihattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vihannen	en vihanne
2nd singular	vihannet	et vihanne
3rd singular	vihannoo	ei vihanne
1st plural	vihannemma	emmä vihanne
2nd plural	vihannetta	että vihanne
3rd plural	vihannoot	evät vihanne, ei vihattane
impersonal	vihattannoo	ei vihattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vihata	present	vihhaava	vihattava
2nd	inessive	vihatees	past	vihant, vihannut	vihattu
2nd	instructive	vihaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (vihatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vihhaamaa
	inessive	vihhaamaas
	elative	vihhaamast
	abessive	vihhaamata
4th	nominative	vihhaamiin
	partitive	vihhaamista, vihhaamist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 664

vihata

Estonian

Verb

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia