vinguttaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vinguttaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vinguttaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vinguttaa in singular and plural. Everything you need to know about the word vinguttaa you have here. The definition of the word vinguttaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvinguttaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

vinkua +‎ -ttaa

Pronunciation

Verb

vinguttaa (transitive, usually atelic)

  1. to make (something) squeak
  2. (colloquial) to use heavily
  3. (of credit card) to flex
    vinguttaa luottokorttiato flex a credit card

Conjugation

Inflection of vinguttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vingutan en vinguta 1st sing. olen vinguttanut en ole vinguttanut
2nd sing. vingutat et vinguta 2nd sing. olet vinguttanut et ole vinguttanut
3rd sing. vinguttaa ei vinguta 3rd sing. on vinguttanut ei ole vinguttanut
1st plur. vingutamme emme vinguta 1st plur. olemme vinguttaneet emme ole vinguttaneet
2nd plur. vingutatte ette vinguta 2nd plur. olette vinguttaneet ette ole vinguttaneet
3rd plur. vinguttavat eivät vinguta 3rd plur. ovat vinguttaneet eivät ole vinguttaneet
passive vingutetaan ei vinguteta passive on vingutettu ei ole vingutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vingutin en vinguttanut 1st sing. olin vinguttanut en ollut vinguttanut
2nd sing. vingutit et vinguttanut 2nd sing. olit vinguttanut et ollut vinguttanut
3rd sing. vingutti ei vinguttanut 3rd sing. oli vinguttanut ei ollut vinguttanut
1st plur. vingutimme emme vinguttaneet 1st plur. olimme vinguttaneet emme olleet vinguttaneet
2nd plur. vingutitte ette vinguttaneet 2nd plur. olitte vinguttaneet ette olleet vinguttaneet
3rd plur. vinguttivat eivät vinguttaneet 3rd plur. olivat vinguttaneet eivät olleet vinguttaneet
passive vingutettiin ei vingutettu passive oli vingutettu ei ollut vingutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vinguttaisin en vinguttaisi 1st sing. olisin vinguttanut en olisi vinguttanut
2nd sing. vinguttaisit et vinguttaisi 2nd sing. olisit vinguttanut et olisi vinguttanut
3rd sing. vinguttaisi ei vinguttaisi 3rd sing. olisi vinguttanut ei olisi vinguttanut
1st plur. vinguttaisimme emme vinguttaisi 1st plur. olisimme vinguttaneet emme olisi vinguttaneet
2nd plur. vinguttaisitte ette vinguttaisi 2nd plur. olisitte vinguttaneet ette olisi vinguttaneet
3rd plur. vinguttaisivat eivät vinguttaisi 3rd plur. olisivat vinguttaneet eivät olisi vinguttaneet
passive vingutettaisiin ei vingutettaisi passive olisi vingutettu ei olisi vingutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vinguta älä vinguta 2nd sing.
3rd sing. vinguttakoon älköön vinguttako 3rd sing. olkoon vinguttanut älköön olko vinguttanut
1st plur. vinguttakaamme älkäämme vinguttako 1st plur.
2nd plur. vinguttakaa älkää vinguttako 2nd plur.
3rd plur. vinguttakoot älkööt vinguttako 3rd plur. olkoot vinguttaneet älkööt olko vinguttaneet
passive vingutettakoon älköön vingutettako passive olkoon vingutettu älköön olko vingutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vinguttanen en vinguttane 1st sing. lienen vinguttanut en liene vinguttanut
2nd sing. vinguttanet et vinguttane 2nd sing. lienet vinguttanut et liene vinguttanut
3rd sing. vinguttanee ei vinguttane 3rd sing. lienee vinguttanut ei liene vinguttanut
1st plur. vinguttanemme emme vinguttane 1st plur. lienemme vinguttaneet emme liene vinguttaneet
2nd plur. vinguttanette ette vinguttane 2nd plur. lienette vinguttaneet ette liene vinguttaneet
3rd plur. vinguttanevat eivät vinguttane 3rd plur. lienevät vinguttaneet eivät liene vinguttaneet
passive vingutettaneen ei vingutettane passive lienee vingutettu ei liene vingutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vinguttaa present vinguttava vingutettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vinguttaakseni vinguttaaksemme
2nd vinguttaaksesi vinguttaaksenne
3rd vinguttaakseen
vinguttaaksensa
past vinguttanut vingutettu
2nd inessive2 vinguttaessa vingutettaessa agent4 vinguttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vinguttaessani vinguttaessamme
2nd vinguttaessasi vinguttaessanne
3rd vinguttaessaan
vinguttaessansa
negative vinguttamaton
instructive vinguttaen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form vinguttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive vinguttamassa
elative vinguttamasta
illative vinguttamaan
adessive vinguttamalla
abessive vinguttamatta
instructive vinguttaman vingutettaman
4th3 verbal noun vinguttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vinguttamaisillani vinguttamaisillamme
2nd vinguttamaisillasi vinguttamaisillanne
3rd vinguttamaisillaan
vinguttamaisillansa

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

From vinkua (to squeal) +‎ -ttaa. Akin to Finnish vinguttaa.

Pronunciation

Verb

vinguttaa

  1. (transitive) to make squeal

Conjugation

Conjugation of vinguttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vingutan en vinguta 1st singular oon vinguttant, oon vinguttanut en oo vinguttant, en oo vinguttanut
2nd singular vingutat et vinguta 2nd singular oot vinguttant, oot vinguttanut et oo vinguttant, et oo vinguttanut
3rd singular vinguttaa ei vinguta 3rd singular ono vinguttant, ono vinguttanut ei oo vinguttant, ei oo vinguttanut
1st plural vingutamma emmä vinguta 1st plural oomma vinguttanneet emmä oo vinguttanneet
2nd plural vingutatta että vinguta 2nd plural ootta vinguttanneet että oo vinguttanneet
3rd plural vinguttaat1), vinguttavat2), vingutettaa evät vinguta, ei vinguteta 3rd plural ovat vinguttanneet evät oo vinguttanneet, ei oo vingutettu
impersonal vingutettaa ei vinguteta impersonal ono vingutettu ei oo vingutettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vingutin en vinguttant, en vinguttanut 1st singular olin vinguttant, olin vinguttanut en olt vinguttant, en olt vinguttanut
2nd singular vingutit et vinguttant, et vinguttanut 2nd singular olit vinguttant, olit vinguttanut et olt vinguttant, et olt vinguttanut
3rd singular vingutti ei vinguttant, ei vinguttanut 3rd singular oli vinguttant, oli vinguttanut ei olt vinguttant, ei olt vinguttanut
1st plural vingutimma emmä vinguttanneet 1st plural olimma vinguttanneet emmä olleet vinguttanneet
2nd plural vingutitta että vinguttanneet 2nd plural olitta vinguttanneet että olleet vinguttanneet
3rd plural vinguttiit1), vinguttivat2), vingutettii evät vinguttanneet, ei vingutettu 3rd plural olivat vinguttanneet evät olleet vinguttanneet, ei olt vingutettu
impersonal vingutettii ei vingutettu impersonal oli vingutettu ei olt vingutettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vinguttaisin en vinguttais 1st singular olisin vinguttant, olisin vinguttanut en olis vinguttant, en olis vinguttanut
2nd singular vinguttaisit, vinguttaist1) et vinguttais 2nd singular olisit vinguttant, olisit vinguttanut et olis vinguttant, et olis vinguttanut
3rd singular vinguttais ei vinguttais 3rd singular olis vinguttant, olis vinguttanut ei olis vinguttant, ei olis vinguttanut
1st plural vinguttaisimma emmä vinguttais 1st plural olisimma vinguttanneet emmä olis vinguttanneet
2nd plural vinguttaisitta että vinguttais 2nd plural olisitta vinguttanneet että olis vinguttanneet
3rd plural vinguttaisiit1), vinguttaisivat2), vingutettais evät vinguttais, ei vingutettais 3rd plural olisivat vinguttanneet evät olis vinguttanneet, ei olis vingutettu
impersonal vingutettais ei vingutettais impersonal olis vingutettu ei olis vingutettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular vinguta elä vinguta 2nd singular oo vinguttant, oo vinguttanut elä oo vinguttant, elä oo vinguttanut
3rd singular vinguttakkoo elköö vinguttako 3rd singular olkoo vinguttant, olkoo vinguttanut elköö olko vinguttant, elköö olko vinguttanut
1st plural 1st plural
2nd plural vinguttakkaa elkää vinguttako 2nd plural olkaa vinguttanneet elkää olko vinguttanneet
3rd plural vinguttakkoot elkööt vinguttako, elköö vingutettako 3rd plural olkoot vinguttanneet elkööt olko vinguttanneet, elköö olko vingutettu
impersonal vingutettakoo elköö vingutettako impersonal olkoo vingutettu elköö olko vingutettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vinguttanen en vinguttane
2nd singular vinguttanet et vinguttane
3rd singular vinguttannoo ei vinguttane
1st plural vinguttanemma emmä vinguttane
2nd plural vinguttanetta että vinguttane
3rd plural vinguttannoot evät vinguttane, ei vingutettane
impersonal vingutettanoo ei vingutettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vinguttaa present vinguttava vingutettava
2nd inessive vinguttaes past vinguttant, vinguttanut vingutettu
instructive vinguttaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vinguttakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vinguttammaa
inessive vinguttamas
elative vinguttamast
abessive vinguttamata
4th nominative vinguttamiin
partitive vinguttamista, vinguttamist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 668