virikkeetön

Hello, you have come here looking for the meaning of the word virikkeetön. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word virikkeetön, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say virikkeetön in singular and plural. Everything you need to know about the word virikkeetön you have here. The definition of the word virikkeetön will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvirikkeetön, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

virike +‎ -tön

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋirikːeːtøn/,
  • Rhymes: -eːtøn
  • Hyphenation(key): vi‧rik‧kee‧tön

Adjective

virikkeetön (comparative virikkeettömämpi, superlative virikkeettömin)

  1. unstimulating, without any stimulation, without anything that stimulates

Declension

Inflection of virikkeetön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative virikkeetön virikkeettömät
genitive virikkeettömän virikkeettömien
partitive virikkeetöntä virikkeettömiä
illative virikkeettömään virikkeettömiin
singular plural
nominative virikkeetön virikkeettömät
accusative nom. virikkeetön virikkeettömät
gen. virikkeettömän
genitive virikkeettömän virikkeettömien
virikkeetönten rare
partitive virikkeetöntä virikkeettömiä
inessive virikkeettömässä virikkeettömissä
elative virikkeettömästä virikkeettömistä
illative virikkeettömään virikkeettömiin
adessive virikkeettömällä virikkeettömillä
ablative virikkeettömältä virikkeettömiltä
allative virikkeettömälle virikkeettömille
essive virikkeettömänä virikkeettöminä
translative virikkeettömäksi virikkeettömiksi
abessive virikkeettömättä virikkeettömittä
instructive — virikkeettömin
comitative — virikkeettömine
Possessive forms of virikkeetön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative virikkeettömäni virikkeettömäni
accusative nom. virikkeettömäni virikkeettömäni
gen. virikkeettömäni
genitive virikkeettömäni virikkeettömieni
virikkeetönteni rare
partitive virikkeetöntäni virikkeettömiäni
inessive virikkeettömässäni virikkeettömissäni
elative virikkeettömästäni virikkeettömistäni
illative virikkeettömääni virikkeettömiini
adessive virikkeettömälläni virikkeettömilläni
ablative virikkeettömältäni virikkeettömiltäni
allative virikkeettömälleni virikkeettömilleni
essive virikkeettömänäni virikkeettöminäni
translative virikkeettömäkseni virikkeettömikseni
abessive virikkeettömättäni virikkeettömittäni
instructive — —
comitative — virikkeettömineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virikkeettömäsi virikkeettömäsi
accusative nom. virikkeettömäsi virikkeettömäsi
gen. virikkeettömäsi
genitive virikkeettömäsi virikkeettömiesi
virikkeetöntesi rare
partitive virikkeetöntäsi virikkeettömiäsi
inessive virikkeettömässäsi virikkeettömissäsi
elative virikkeettömästäsi virikkeettömistäsi
illative virikkeettömääsi virikkeettömiisi
adessive virikkeettömälläsi virikkeettömilläsi
ablative virikkeettömältäsi virikkeettömiltäsi
allative virikkeettömällesi virikkeettömillesi
essive virikkeettömänäsi virikkeettöminäsi
translative virikkeettömäksesi virikkeettömiksesi
abessive virikkeettömättäsi virikkeettömittäsi
instructive — —
comitative — virikkeettöminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virikkeettömämme virikkeettömämme
accusative nom. virikkeettömämme virikkeettömämme
gen. virikkeettömämme
genitive virikkeettömämme virikkeettömiemme
virikkeetöntemme rare
partitive virikkeetöntämme virikkeettömiämme
inessive virikkeettömässämme virikkeettömissämme
elative virikkeettömästämme virikkeettömistämme
illative virikkeettömäämme virikkeettömiimme
adessive virikkeettömällämme virikkeettömillämme
ablative virikkeettömältämme virikkeettömiltämme
allative virikkeettömällemme virikkeettömillemme
essive virikkeettömänämme virikkeettöminämme
translative virikkeettömäksemme virikkeettömiksemme
abessive virikkeettömättämme virikkeettömittämme
instructive — —
comitative — virikkeettöminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virikkeettömänne virikkeettömänne
accusative nom. virikkeettömänne virikkeettömänne
gen. virikkeettömänne
genitive virikkeettömänne virikkeettömienne
virikkeetöntenne rare
partitive virikkeetöntänne virikkeettömiänne
inessive virikkeettömässänne virikkeettömissänne
elative virikkeettömästänne virikkeettömistänne
illative virikkeettömäänne virikkeettömiinne
adessive virikkeettömällänne virikkeettömillänne
ablative virikkeettömältänne virikkeettömiltänne
allative virikkeettömällenne virikkeettömillenne
essive virikkeettömänänne virikkeettöminänne
translative virikkeettömäksenne virikkeettömiksenne
abessive virikkeettömättänne virikkeettömittänne
instructive — —
comitative — virikkeettöminenne
third-person possessor
singular plural
nominative virikkeettömänsä virikkeettömänsä
accusative nom. virikkeettömänsä virikkeettömänsä
gen. virikkeettömänsä
genitive virikkeettömänsä virikkeettömiensä
virikkeetöntensä rare
partitive virikkeetöntään
virikkeetöntänsä 		virikkeettömiään
virikkeettömiänsä
inessive virikkeettömässään
virikkeettömässänsä 		virikkeettömissään
virikkeettömissänsä
elative virikkeettömästään
virikkeettömästänsä 		virikkeettömistään
virikkeettömistänsä
illative virikkeettömäänsä virikkeettömiinsä
adessive virikkeettömällään
virikkeettömällänsä 		virikkeettömillään
virikkeettömillänsä
ablative virikkeettömältään
virikkeettömältänsä 		virikkeettömiltään
virikkeettömiltänsä
allative virikkeettömälleen
virikkeettömällensä 		virikkeettömilleen
virikkeettömillensä
essive virikkeettömänään
virikkeettömänänsä 		virikkeettöminään
virikkeettöminänsä
translative virikkeettömäkseen
virikkeettömäksensä 		virikkeettömikseen
virikkeettömiksensä
abessive virikkeettömättään
virikkeettömättänsä 		virikkeettömittään
virikkeettömittänsä
instructive — —
comitative — virikkeettömineen
virikkeettöminensä

Derived terms

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia