virittyä

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd

inessive

virittymässä

—

elative

virittymästä

—

illative

virittymään

—

adessive

virittymällä

—

abessive

virittymättä

—

instructive

virittymän

virityttämän

4th⁴

verbal noun

virittyminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	virittymäisilläni	virittymäisillämme
2nd	virittymäisilläsi	virittymäisillänne
3rd	virittymäisillään virittymäisillänsä

Derived terms

virittyminen

Related terms

virittää

Ingrian

Etymology

From virittää (“to light”) +‎ -yä.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiritːyæ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiritːyæ/,
Rhymes: -yæ
Hyphenation: vi‧rit‧ty‧ä

Verb

virittyä

(intransitive) to ignite

Conjugation

Conjugation of virittyä (type 1/ampua, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	virityn	en virity	1st singular	oon virittynt, oon virittynyt	en oo virittynt, en oo virittynyt
2nd singular	virityt	et virity	2nd singular	oot virittynt, oot virittynyt	et oo virittynt, et oo virittynyt
3rd singular	virittyy	ei virity	3rd singular	ono virittynt, ono virittynyt	ei oo virittynt, ei oo virittynyt
1st plural	viritymmä	emmä virity	1st plural	oomma virittynneet	emmä oo virittynneet
2nd plural	virityttä	että virity	2nd plural	ootta virittynneet	että oo virittynneet
3rd plural	virittyyt¹⁾, virittyvät²⁾, virityttää	evät virity, ei viritytä	3rd plural	ovat virittynneet	evät oo virittynneet, ei oo viritytty
impersonal	virityttää	ei viritytä	impersonal	ono viritytty	ei oo viritytty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	virityin	en virittynt, en virittynyt	1st singular	olin virittynt, olin virittynyt	en olt virittynt, en olt virittynyt
2nd singular	virityit	et virittynt, et virittynyt	2nd singular	olit virittynt, olit virittynyt	et olt virittynt, et olt virittynyt
3rd singular	virittyi	ei virittynt, ei virittynyt	3rd singular	oli virittynt, oli virittynyt	ei olt virittynt, ei olt virittynyt
1st plural	virityimmä	emmä virittynneet	1st plural	olimma virittynneet	emmä olleet virittynneet
2nd plural	virityittä	että virittynneet	2nd plural	olitta virittynneet	että olleet virittynneet
3rd plural	virittyit¹⁾, virittyivät²⁾, virityttii	evät virittynneet, ei viritytty	3rd plural	olivat virittynneet	evät olleet virittynneet, ei olt viritytty
impersonal	virityttii	ei viritytty	impersonal	oli viritytty	ei olt viritytty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	virittyisin	en virittyis	1st singular	olisin virittynt, olisin virittynyt	en olis virittynt, en olis virittynyt
2nd singular	virittyisit, virittyist¹⁾	et virittyis	2nd singular	olisit virittynt, olisit virittynyt	et olis virittynt, et olis virittynyt
3rd singular	virittyis	ei virittyis	3rd singular	olis virittynt, olis virittynyt	ei olis virittynt, ei olis virittynyt
1st plural	virittyisimmä	emmä virittyis	1st plural	olisimma virittynneet	emmä olis virittynneet
2nd plural	virittyisittä	että virittyis	2nd plural	olisitta virittynneet	että olis virittynneet
3rd plural	virittyisiit¹⁾, virittyisivät²⁾, virityttäis	evät virittyis, ei virityttäis	3rd plural	olisivat virittynneet	evät olis virittynneet, ei olis viritytty
impersonal	virityttäis	ei virityttäis	impersonal	olis viritytty	ei olis viritytty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	virity	elä virity	2nd singular	oo virittynt, oo virittynyt	elä oo virittynt, elä oo virittynyt
3rd singular	virittykköö	elköö virittykö	3rd singular	olkoo virittynt, olkoo virittynyt	elköö olko virittynt, elköö olko virittynyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	virittykkää	elkää virittykö	2nd plural	olkaa virittynneet	elkää olko virittynneet
3rd plural	virittykkööt	elkööt virittykö, elköö virityttäkö	3rd plural	olkoot virittynneet	elkööt olko virittynneet, elköö olko viritytty
impersonal	virityttäköö	elköö virityttäkö	impersonal	olkoo viritytty	elköö olko viritytty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	virittynen	en virittyne
2nd singular	virittynet	et virittyne
3rd singular	virittynnöö	ei virittyne
1st plural	virittynemmä	emmä virittyne
2nd plural	virittynettä	että virittyne
3rd plural	virittynnööt	evät virittyne, ei virityttäne
impersonal	virityttänöö	ei virityttäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		virittyä	present	virittyvä	virityttävä
2nd	inessive	virittyes	past	virittynt, virittynyt	viritytty
2nd	instructive	virittyen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (virittykkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	virittymmää
	inessive	virittymäs
	elative	virittymäst
	abessive	virittymätä
4th	nominative	virittymiin
	partitive	virittymistä, virittymist

Synonyms

syttyä

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 669

virittyä

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

References

Wikious

Boobota

Sagapedia