virke

Hello, you have come here looking for the meaning of the word virke. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word virke, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say virke in singular and plural. Everything you need to know about the word virke you have here. The definition of the word virke will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvirke, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Danish

Verb

virke (imperative virk, infinitive at virke, present tense virker, past tense virkede, perfect tense har virket)

  1. function properly
    Lommelygten virker ikke!
    The torch does not work!
  2. to work, to labor
    Synonym: arbejde
  3. exert influence upon
    • 1991, Karsten Friis-Jensen, Latin og nationalsprog i Norden efter reformationen: Konference 1.-5. august 1987, Biskops-Arnö, Museum Tusculanum Press, →ISBN, page 179:
      Han vil altså ikke tale om: sprog, der virker på mennesker ved konvention, f.eks. universalsprog; eller overhovedet om sprog som tegn, der meddeler et indhold.
      Thus, he does not want to talk about: languages, doing work on humans by convention, e.g. universal languagez; or about languages as signs conveying content at all.
  4. seem, appear
    Du virker lidt sur.
    You seem a little angry.

Conjugation

Noun

virke

  1. (uncountable) work, labor

Declension

Finnish

Etymology

virkkaa (to say, utter) (dialectal) +‎ -e. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1880.

Pronunciation

Noun

virke

  1. (grammar) sentence

Usage notes

  • virke means only the whole sentence or set of clauses ending with a period, exclamation point or question mark. Thus, "Minä menen kouluun, vaikka en jaksaisi." is a virke, while "Minä menen kouluun" is a lause (or more exactly a päälause) and vaikka en jaksaisi is a lause (or more exactly a sivulause).

Declension

Inflection of virke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
nominative virke virkkeet
genitive virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitive virkettä virkkeitä
illative virkkeeseen virkkeisiin
virkkeihin
singular plural
nominative virke virkkeet
accusative nom. virke virkkeet
gen. virkkeen
genitive virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitive virkettä virkkeitä
inessive virkkeessä virkkeissä
elative virkkeestä virkkeistä
illative virkkeeseen virkkeisiin
virkkeihin
adessive virkkeellä virkkeillä
ablative virkkeeltä virkkeiltä
allative virkkeelle virkkeille
essive virkkeenä virkkeinä
translative virkkeeksi virkkeiksi
abessive virkkeettä virkkeittä
instructive virkkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of virke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virkkeeni virkkeeni
accusative nom. virkkeeni virkkeeni
gen. virkkeeni
genitive virkkeeni virkkeideni
virkkeitteni
partitive virkettäni virkkeitäni
inessive virkkeessäni virkkeissäni
elative virkkeestäni virkkeistäni
illative virkkeeseeni virkkeisiini
virkkeihini
adessive virkkeelläni virkkeilläni
ablative virkkeeltäni virkkeiltäni
allative virkkeelleni virkkeilleni
essive virkkeenäni virkkeinäni
translative virkkeekseni virkkeikseni
abessive virkkeettäni virkkeittäni
instructive
comitative virkkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virkkeesi virkkeesi
accusative nom. virkkeesi virkkeesi
gen. virkkeesi
genitive virkkeesi virkkeidesi
virkkeittesi
partitive virkettäsi virkkeitäsi
inessive virkkeessäsi virkkeissäsi
elative virkkeestäsi virkkeistäsi
illative virkkeeseesi virkkeisiisi
virkkeihisi
adessive virkkeelläsi virkkeilläsi
ablative virkkeeltäsi virkkeiltäsi
allative virkkeellesi virkkeillesi
essive virkkeenäsi virkkeinäsi
translative virkkeeksesi virkkeiksesi
abessive virkkeettäsi virkkeittäsi
instructive
comitative virkkeinesi

Derived terms

compounds

Further reading

Norwegian Bokmål

Norwegian Wikipedia has an article on:
Wikipedia no

Etymology

From Old Norse virki (noun), and German wirken (verb).

Noun

virke n (definite singular virket, uncountable)

  1. (uncountable) business; work
  2. of or related to woodwork

Derived terms

Verb

virke (imperative virk, present tense virker, passive virkes, simple past and past participle virka or virket, present participle virkende)

  1. to work
  2. to affect
  3. to seem
    det virker som en evighetit seems like an eternity

Derived terms

Terms derived from virke (verb)

References

Norwegian Nynorsk

Etymology

From Old Norse virki, influenced by Norwegian Bokmål virke. Doublet of vyrke n.

Noun

virke n (definite singular virket, uncountable)

  1. business; work
  2. of or related to woodwork; wood, timber

Synonyms

Derived terms

See also

References

Swedish

Pronunciation

  • Audio:(file)

Noun

virke n

  1. wood cut into boards or planks, to be used in carpentry or other construction work; lumber, timber

Declension

Declension of virke
nominative genitive
singular indefinite virke virkes
definite virket virkets
plural indefinite
definite

Anagrams