vitutus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vitutus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vitutus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vitutus in singular and plural. Everything you need to know about the word vitutus you have here. The definition of the word vitutus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvitutus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

vituttaa (“(vulgar) to be extremely annoyed”) +‎ -us

Pronunciation

Noun

vitutus (vulgar)

  1. The state of being extremely annoyed, irritated, or pissed off, also describes being bugged by something. Further description in the article of the verb vituttaa.

Usage notes

  • If one wants to clean up their language a little bit, but keep the message clear, one may use terms hatutus or ketutus (derived from hattu (hat) and kettu (fox), which rhyme with vittu) instead of vitutus.

Declension

Inflection of vitutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vitutus vitutukset
genitive vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitive vitutusta vitutuksia
illative vitutukseen vitutuksiin
singular plural
nominative vitutus vitutukset
accusative nom. vitutus vitutukset
gen. vitutuksen
genitive vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitive vitutusta vitutuksia
inessive vitutuksessa vitutuksissa
elative vitutuksesta vitutuksista
illative vitutukseen vitutuksiin
adessive vitutuksella vitutuksilla
ablative vitutukselta vitutuksilta
allative vitutukselle vitutuksille
essive vitutuksena vitutuksina
translative vitutukseksi vitutuksiksi
abessive vitutuksetta vitutuksitta
instructive — vitutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vitutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vitutukseni vitutukseni
accusative nom. vitutukseni vitutukseni
gen. vitutukseni
genitive vitutukseni vitutusteni
vitutuksieni
partitive vitutustani vitutuksiani
inessive vitutuksessani vitutuksissani
elative vitutuksestani vitutuksistani
illative vitutukseeni vitutuksiini
adessive vitutuksellani vitutuksillani
ablative vitutukseltani vitutuksiltani
allative vitutukselleni vitutuksilleni
essive vitutuksenani vitutuksinani
translative vitutuksekseni vitutuksikseni
abessive vitutuksettani vitutuksittani
instructive — —
comitative — vitutuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vitutuksesi vitutuksesi
accusative nom. vitutuksesi vitutuksesi
gen. vitutuksesi
genitive vitutuksesi vitutustesi
vitutuksiesi
partitive vitutustasi vitutuksiasi
inessive vitutuksessasi vitutuksissasi
elative vitutuksestasi vitutuksistasi
illative vitutukseesi vitutuksiisi
adessive vitutuksellasi vitutuksillasi
ablative vitutukseltasi vitutuksiltasi
allative vitutuksellesi vitutuksillesi
essive vitutuksenasi vitutuksinasi
translative vitutukseksesi vitutuksiksesi
abessive vitutuksettasi vitutuksittasi
instructive — —
comitative — vitutuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vitutuksemme vitutuksemme
accusative nom. vitutuksemme vitutuksemme
gen. vitutuksemme
genitive vitutuksemme vitutustemme
vitutuksiemme
partitive vitutustamme vitutuksiamme
inessive vitutuksessamme vitutuksissamme
elative vitutuksestamme vitutuksistamme
illative vitutukseemme vitutuksiimme
adessive vitutuksellamme vitutuksillamme
ablative vitutukseltamme vitutuksiltamme
allative vitutuksellemme vitutuksillemme
essive vitutuksenamme vitutuksinamme
translative vitutukseksemme vitutuksiksemme
abessive vitutuksettamme vitutuksittamme
instructive — —
comitative — vitutuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vitutuksenne vitutuksenne
accusative nom. vitutuksenne vitutuksenne
gen. vitutuksenne
genitive vitutuksenne vitutustenne
vitutuksienne
partitive vitutustanne vitutuksianne
inessive vitutuksessanne vitutuksissanne
elative vitutuksestanne vitutuksistanne
illative vitutukseenne vitutuksiinne
adessive vitutuksellanne vitutuksillanne
ablative vitutukseltanne vitutuksiltanne
allative vitutuksellenne vitutuksillenne
essive vitutuksenanne vitutuksinanne
translative vitutukseksenne vitutuksiksenne
abessive vitutuksettanne vitutuksittanne
instructive — —
comitative — vitutuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vitutuksensa vitutuksensa
accusative nom. vitutuksensa vitutuksensa
gen. vitutuksensa
genitive vitutuksensa vitutustensa
vitutuksiensa
partitive vitutustaan
vitutustansa 		vitutuksiaan
vitutuksiansa
inessive vitutuksessaan
vitutuksessansa 		vitutuksissaan
vitutuksissansa
elative vitutuksestaan
vitutuksestansa 		vitutuksistaan
vitutuksistansa
illative vitutukseensa vitutuksiinsa
adessive vitutuksellaan
vitutuksellansa 		vitutuksillaan
vitutuksillansa
ablative vitutukseltaan
vitutukseltansa 		vitutuksiltaan
vitutuksiltansa
allative vitutukselleen
vitutuksellensa 		vitutuksilleen
vitutuksillensa
essive vitutuksenaan
vitutuksenansa 		vitutuksinaan
vitutuksinansa
translative vitutuksekseen
vitutukseksensa 		vitutuksikseen
vitutuksiksensa
abessive vitutuksettaan
vitutuksettansa 		vitutuksittaan
vitutuksittansa
instructive — —
comitative — vitutuksineen
vitutuksinensa

Synonyms

Derived terms

compounds

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia