vuorotus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vuorotus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vuorotus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vuorotus in singular and plural. Everything you need to know about the word vuorotus you have here. The definition of the word vuorotus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvuorotus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

vuorottaa +‎ -us

Pronunciation

Noun

vuorotus

  1. scheduling
  2. acting as a substitute, standing in (for someone)

Declension

Inflection of vuorotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vuorotus vuorotukset
genitive vuorotuksen vuorotusten
vuorotuksien
partitive vuorotusta vuorotuksia
illative vuorotukseen vuorotuksiin
singular plural
nominative vuorotus vuorotukset
accusative nom. vuorotus vuorotukset
gen. vuorotuksen
genitive vuorotuksen vuorotusten
vuorotuksien
partitive vuorotusta vuorotuksia
inessive vuorotuksessa vuorotuksissa
elative vuorotuksesta vuorotuksista
illative vuorotukseen vuorotuksiin
adessive vuorotuksella vuorotuksilla
ablative vuorotukselta vuorotuksilta
allative vuorotukselle vuorotuksille
essive vuorotuksena vuorotuksina
translative vuorotukseksi vuorotuksiksi
abessive vuorotuksetta vuorotuksitta
instructive — vuorotuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vuorotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuorotukseni vuorotukseni
accusative nom. vuorotukseni vuorotukseni
gen. vuorotukseni
genitive vuorotukseni vuorotusteni
vuorotuksieni
partitive vuorotustani vuorotuksiani
inessive vuorotuksessani vuorotuksissani
elative vuorotuksestani vuorotuksistani
illative vuorotukseeni vuorotuksiini
adessive vuorotuksellani vuorotuksillani
ablative vuorotukseltani vuorotuksiltani
allative vuorotukselleni vuorotuksilleni
essive vuorotuksenani vuorotuksinani
translative vuorotuksekseni vuorotuksikseni
abessive vuorotuksettani vuorotuksittani
instructive — —
comitative — vuorotuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuorotuksesi vuorotuksesi
accusative nom. vuorotuksesi vuorotuksesi
gen. vuorotuksesi
genitive vuorotuksesi vuorotustesi
vuorotuksiesi
partitive vuorotustasi vuorotuksiasi
inessive vuorotuksessasi vuorotuksissasi
elative vuorotuksestasi vuorotuksistasi
illative vuorotukseesi vuorotuksiisi
adessive vuorotuksellasi vuorotuksillasi
ablative vuorotukseltasi vuorotuksiltasi
allative vuorotuksellesi vuorotuksillesi
essive vuorotuksenasi vuorotuksinasi
translative vuorotukseksesi vuorotuksiksesi
abessive vuorotuksettasi vuorotuksittasi
instructive — —
comitative — vuorotuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuorotuksemme vuorotuksemme
accusative nom. vuorotuksemme vuorotuksemme
gen. vuorotuksemme
genitive vuorotuksemme vuorotustemme
vuorotuksiemme
partitive vuorotustamme vuorotuksiamme
inessive vuorotuksessamme vuorotuksissamme
elative vuorotuksestamme vuorotuksistamme
illative vuorotukseemme vuorotuksiimme
adessive vuorotuksellamme vuorotuksillamme
ablative vuorotukseltamme vuorotuksiltamme
allative vuorotuksellemme vuorotuksillemme
essive vuorotuksenamme vuorotuksinamme
translative vuorotukseksemme vuorotuksiksemme
abessive vuorotuksettamme vuorotuksittamme
instructive — —
comitative — vuorotuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuorotuksenne vuorotuksenne
accusative nom. vuorotuksenne vuorotuksenne
gen. vuorotuksenne
genitive vuorotuksenne vuorotustenne
vuorotuksienne
partitive vuorotustanne vuorotuksianne
inessive vuorotuksessanne vuorotuksissanne
elative vuorotuksestanne vuorotuksistanne
illative vuorotukseenne vuorotuksiinne
adessive vuorotuksellanne vuorotuksillanne
ablative vuorotukseltanne vuorotuksiltanne
allative vuorotuksellenne vuorotuksillenne
essive vuorotuksenanne vuorotuksinanne
translative vuorotukseksenne vuorotuksiksenne
abessive vuorotuksettanne vuorotuksittanne
instructive — —
comitative — vuorotuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuorotuksensa vuorotuksensa
accusative nom. vuorotuksensa vuorotuksensa
gen. vuorotuksensa
genitive vuorotuksensa vuorotustensa
vuorotuksiensa
partitive vuorotustaan
vuorotustansa 		vuorotuksiaan
vuorotuksiansa
inessive vuorotuksessaan
vuorotuksessansa 		vuorotuksissaan
vuorotuksissansa
elative vuorotuksestaan
vuorotuksestansa 		vuorotuksistaan
vuorotuksistansa
illative vuorotukseensa vuorotuksiinsa
adessive vuorotuksellaan
vuorotuksellansa 		vuorotuksillaan
vuorotuksillansa
ablative vuorotukseltaan
vuorotukseltansa 		vuorotuksiltaan
vuorotuksiltansa
allative vuorotukselleen
vuorotuksellensa 		vuorotuksilleen
vuorotuksillensa
essive vuorotuksenaan
vuorotuksenansa 		vuorotuksinaan
vuorotuksinansa
translative vuorotuksekseen
vuorotukseksensa 		vuorotuksikseen
vuorotuksiksensa
abessive vuorotuksettaan
vuorotuksettansa 		vuorotuksittaan
vuorotuksittansa
instructive — —
comitative — vuorotuksineen
vuorotuksinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia