yhteis- (“common, community-”) + henki (“spirit”). Coined by Finnish politician, historian and professor Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen in 1856.
yhteishenki
Inflection of yhteishenki (Kotus type 7*G/ovi, nk-ng gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | yhteishenki | yhteishenget | |
genitive | yhteishengen | yhteishenkien | |
partitive | yhteishenkeä | yhteishenkiä | |
illative | yhteishenkeen | yhteishenkiin | |
singular | plural | ||
nominative | yhteishenki | yhteishenget | |
accusative | nom. | yhteishenki | yhteishenget |
gen. | yhteishengen | ||
genitive | yhteishengen | yhteishenkien | |
partitive | yhteishenkeä | yhteishenkiä | |
inessive | yhteishengessä | yhteishengissä | |
elative | yhteishengestä | yhteishengistä | |
illative | yhteishenkeen | yhteishenkiin | |
adessive | yhteishengellä | yhteishengillä | |
ablative | yhteishengeltä | yhteishengiltä | |
allative | yhteishengelle | yhteishengille | |
essive | yhteishenkenä | yhteishenkinä | |
translative | yhteishengeksi | yhteishengiksi | |
abessive | yhteishengettä | yhteishengittä | |
instructive | — | yhteishengin | |
comitative | See the possessive forms below. |