yksikkö

Hello, you have come here looking for the meaning of the word yksikkö. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word yksikkö, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say yksikkö in singular and plural. Everything you need to know about the word yksikkö you have here. The definition of the word yksikkö will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofyksikkö, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

yksi (“one”) +‎ -ikkö. The grammatical sense first used by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1836.

Pronunciation

Noun

yksikkö

  1. unit (something considered one entity)
  2. unit (standard measure of a quantity)
  3. unit (item which may be sold singly)
  4. (military) unit (organized group comprising people and/or equipment)
  5. (grammar) singular (singular number)
    Antonym: monikko
  6. (algebra) unit (element of a ring)
  7. (rowing, canoeing) single
    kajakkiyksikkö ― single kayak

Declension

Inflection of yksikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative yksikkö yksiköt
genitive yksikön yksikköjen
yksiköiden
yksiköitten
partitive yksikköä yksikköjä
yksiköitä
illative yksikköön yksikköihin
yksiköihin
singular plural
nominative yksikkö yksiköt
accusative nom. yksikkö yksiköt
gen. yksikön
genitive yksikön yksikköjen
yksiköiden
yksiköitten
partitive yksikköä yksikköjä
yksiköitä
inessive yksikössä yksiköissä
elative yksiköstä yksiköistä
illative yksikköön yksikköihin
yksiköihin
adessive yksiköllä yksiköillä
ablative yksiköltä yksiköiltä
allative yksikölle yksiköille
essive yksikkönä yksikköinä
translative yksiköksi yksiköiksi
abessive yksiköttä yksiköittä
instructive — yksiköin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of yksikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative yksikköni yksikköni
accusative nom. yksikköni yksikköni
gen. yksikköni
genitive yksikköni yksikköjeni
yksiköideni
yksiköitteni
partitive yksikköäni yksikköjäni
yksiköitäni
inessive yksikössäni yksiköissäni
elative yksiköstäni yksiköistäni
illative yksikkööni yksikköihini
yksiköihini
adessive yksikölläni yksiköilläni
ablative yksiköltäni yksiköiltäni
allative yksikölleni yksiköilleni
essive yksikkönäni yksikköinäni
translative yksikökseni yksiköikseni
abessive yksiköttäni yksiköittäni
instructive — —
comitative — yksikköineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yksikkösi yksikkösi
accusative nom. yksikkösi yksikkösi
gen. yksikkösi
genitive yksikkösi yksikköjesi
yksiköidesi
yksiköittesi
partitive yksikköäsi yksikköjäsi
yksiköitäsi
inessive yksikössäsi yksiköissäsi
elative yksiköstäsi yksiköistäsi
illative yksikköösi yksikköihisi
yksiköihisi
adessive yksikölläsi yksiköilläsi
ablative yksiköltäsi yksiköiltäsi
allative yksiköllesi yksiköillesi
essive yksikkönäsi yksikköinäsi
translative yksiköksesi yksiköiksesi
abessive yksiköttäsi yksiköittäsi
instructive — —
comitative — yksikköinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yksikkömme yksikkömme
accusative nom. yksikkömme yksikkömme
gen. yksikkömme
genitive yksikkömme yksikköjemme
yksiköidemme
yksiköittemme
partitive yksikköämme yksikköjämme
yksiköitämme
inessive yksikössämme yksiköissämme
elative yksiköstämme yksiköistämme
illative yksikköömme yksikköihimme
yksiköihimme
adessive yksiköllämme yksiköillämme
ablative yksiköltämme yksiköiltämme
allative yksiköllemme yksiköillemme
essive yksikkönämme yksikköinämme
translative yksiköksemme yksiköiksemme
abessive yksiköttämme yksiköittämme
instructive — —
comitative — yksikköinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yksikkönne yksikkönne
accusative nom. yksikkönne yksikkönne
gen. yksikkönne
genitive yksikkönne yksikköjenne
yksiköidenne
yksiköittenne
partitive yksikköänne yksikköjänne
yksiköitänne
inessive yksikössänne yksiköissänne
elative yksiköstänne yksiköistänne
illative yksikköönne yksikköihinne
yksiköihinne
adessive yksiköllänne yksiköillänne
ablative yksiköltänne yksiköiltänne
allative yksiköllenne yksiköillenne
essive yksikkönänne yksikköinänne
translative yksiköksenne yksiköiksenne
abessive yksiköttänne yksiköittänne
instructive — —
comitative — yksikköinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yksikkönsä yksikkönsä
accusative nom. yksikkönsä yksikkönsä
gen. yksikkönsä
genitive yksikkönsä yksikköjensä
yksiköidensä
yksiköittensä
partitive yksikköään
yksikköänsä 		yksikköjään
yksiköitään
yksikköjänsä
yksiköitänsä
inessive yksikössään
yksikössänsä 		yksiköissään
yksiköissänsä
elative yksiköstään
yksiköstänsä 		yksiköistään
yksiköistänsä
illative yksikköönsä yksikköihinsä
yksiköihinsä
adessive yksiköllään
yksiköllänsä 		yksiköillään
yksiköillänsä
ablative yksiköltään
yksiköltänsä 		yksiköiltään
yksiköiltänsä
allative yksikölleen
yksiköllensä 		yksiköilleen
yksiköillensä
essive yksikkönään
yksikkönänsä 		yksikköinään
yksikköinänsä
translative yksikökseen
yksiköksensä 		yksiköikseen
yksiköiksensä
abessive yksiköttään
yksiköttänsä 		yksiköittään
yksiköittänsä
instructive — —
comitative — yksikköineen
yksikköinensä

Derived terms

compounds

Further reading

Ingrian

Etymology

From yks (“one”) +‎ -ikkö. Akin to Finnish yksikkö.

Pronunciation

Noun

yksikkö

  1. unit (of measure)
  2. (grammar) singular
  3. (arithmetic) one (ones digit)
    • 1937, N. S. Popova, translated by A. Kolesova, Arifmetiikan oppikirja alkușkouluja vart (toin osa), Leningrad: Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 42:
      Jos cislaas ei oo yksikköjä, kymmenikköjä tali satoja, siis heijen sihal kirjutettaa nolli.
      When a number doesn't have ones, tens or hundreds, then on their position a zero is written.

Declension

Declension of yksikkö (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative yksikkö yksiköt
genitive yksikön yksikköin, yksikkölöin
partitive yksikköä yksikköjä, yksikkölöjä
illative yksikköö yksikköihe, yksikkölöihe
inessive yksiköös yksiköis, yksikkölöis
elative yksiköst yksiköist, yksikkölöist
allative yksikölle yksiköille, yksikkölöille
adessive yksikööl yksiköil, yksikkölöil
ablative yksikölt yksiköilt, yksikkölöilt
translative yksiköks yksiköiks, yksikkölöiks
essive yksikkönnä, yksikköön yksikköinnä, yksikkölöinnä, yksikköin, yksikkölöin
exessive1) yksikkönt yksikköint, yksikkölöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Antonyms

  • (antonym(s) of "singular"): monikko

Derived terms

References

  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 37
Wikious
Boobota
Sagapedia