yksin (“solely, alone”) + oikeus (“right”). Coined by Finnish jurist and economist Wilhelm Lavonius in 1862.
yksinoikeus
| Inflection of yksinoikeus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | yksinoikeus | yksinoikeudet | |
| genitive | yksinoikeuden | yksinoikeuksien | |
| partitive | yksinoikeutta | yksinoikeuksia | |
| illative | yksinoikeuteen | yksinoikeuksiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | yksinoikeus | yksinoikeudet | |
| accusative | nom. | yksinoikeus | yksinoikeudet |
| gen. | yksinoikeuden | ||
| genitive | yksinoikeuden | yksinoikeuksien | |
| partitive | yksinoikeutta | yksinoikeuksia | |
| inessive | yksinoikeudessa | yksinoikeuksissa | |
| elative | yksinoikeudesta | yksinoikeuksista | |
| illative | yksinoikeuteen | yksinoikeuksiin | |
| adessive | yksinoikeudella | yksinoikeuksilla | |
| ablative | yksinoikeudelta | yksinoikeuksilta | |
| allative | yksinoikeudelle | yksinoikeuksille | |
| essive | yksinoikeutena | yksinoikeuksina | |
| translative | yksinoikeudeksi | yksinoikeuksiksi | |
| abessive | yksinoikeudetta | yksinoikeuksitta | |
| instructive | — | yksinoikeuksin | |
| comitative | See the possessive forms below. | ||