yli- (“upper”) + oppilas (“pupil, student”). Coined by Finnish journalist and lecturer Rietrik Polén in 1852. Probably formed after yliopisto (“university”), since originally ylioppilas referred to a university student (but now to someone with qualifications to become one).
ylioppilas
The Finnish students finishing the lukio (“high school”) must pass a country-wide test called ylioppilastutkinto (“matriculation examination”). While studying for this examination on the last class of high school the students are called abiturientti or ylioppilaskokelas. After passing it they become ylioppilas and gain general eligibility for studying in a university. In addition, many universities and other learning institutions require passing their own pääsykoe (“entrance exam”) and/or soveltuvuuskoe (“aptitude test”).
Inflection of ylioppilas (Kotus type 41/vieras, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | ylioppilas | ylioppilaat | |
genitive | ylioppilaan | ylioppilaiden ylioppilaitten | |
partitive | ylioppilasta | ylioppilaita | |
illative | ylioppilaaseen | ylioppilaisiin | |
singular | plural | ||
nominative | ylioppilas | ylioppilaat | |
accusative | nom. | ylioppilas | ylioppilaat |
gen. | ylioppilaan | ||
genitive | ylioppilaan | ylioppilaiden ylioppilaitten ylioppilasten rare | |
partitive | ylioppilasta | ylioppilaita | |
inessive | ylioppilaassa | ylioppilaissa | |
elative | ylioppilaasta | ylioppilaista | |
illative | ylioppilaaseen | ylioppilaisiin ylioppilaihin rare | |
adessive | ylioppilaalla | ylioppilailla | |
ablative | ylioppilaalta | ylioppilailta | |
allative | ylioppilaalle | ylioppilaille | |
essive | ylioppilaana | ylioppilaina | |
translative | ylioppilaaksi | ylioppilaiksi | |
abessive | ylioppilaatta | ylioppilaitta | |
instructive | — | ylioppilain | |
comitative | See the possessive forms below. |