Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äänne | äänteet |
genetiivi | äänteen | äänteiden äänteitten |
partitiivi | äännettä | äänteitä |
akkusatiivi | äänne; äänteen |
äänteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | äänteessä | äänteissä |
elatiivi | äänteestä | äänteistä |
illatiivi | äänteeseen | äänteisiin äänteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | äänteellä | äänteillä |
ablatiivi | äänteeltä | äänteiltä |
allatiivi | äänteelle | äänteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | äänteenä | äänteinä |
translatiivi | äänteeksi | äänteiksi |
abessiivi | äänteettä | äänteittä |
instruktiivi | – | ääntein |
komitatiivi | – | äänteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ääntee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
äännet- |
oppitekoinen johdos[1]
hankausäänne, huuliäänne, kieliäänne, laideäänne, nasaaliäänne, nenä-äänne, suhuäänne, suuäänne, umpiäänne, äänneasu, äännefysiologia, äännehistoria, äännejoukko, äännejärjestelmä, äännekieli, äännekirjoitus, äännelaki, äänneluokka, äännemaalailu, äännenormi, äänneoppi, äännerakenne, äännesijaus, äännesubstituutio, äännevaihtelu, äännevirhe, äänneyhtymä, äänteenmukaus, äänteenmuutos, äänteensiirros, ääntämisoppi