äestänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | äestänyt | äestäneet |
| genetiivi | äestäneen | äestäneiden äestäneitten |
| partitiivi | äestänyttä | äestäneitä |
| akkusatiivi | äestänyt; äestäneen |
äestäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äestäneessä | äestäneissä |
| elatiivi | äestäneestä | äestäneistä |
| illatiivi | äestäneeseen | äestäneisiin äestäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äestäneellä | äestäneillä |
| ablatiivi | äestäneeltä | äestäneiltä |
| allatiivi | äestäneelle | äestäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äestäneenä | äestäneinä |
| translatiivi | äestäneeksi | äestäneiksi |
| abessiivi | äestäneettä | äestäneittä |
| instruktiivi | – | äestänein |
| komitatiivi | – | äestäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | äestänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
äestänyt- | |