älyävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | älyävä | älyävät |
| genetiivi | älyävän | älyävien (älyäväin) |
| partitiivi | älyävää | älyäviä |
| akkusatiivi | älyävä; älyävän |
älyävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | älyävässä | älyävissä |
| elatiivi | älyävästä | älyävistä |
| illatiivi | älyävään | älyäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | älyävällä | älyävillä |
| ablatiivi | älyävältä | älyäviltä |
| allatiivi | älyävälle | älyäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | älyävänä | älyävinä |
| translatiivi | älyäväksi | älyäviksi |
| abessiivi | älyävättä | älyävittä |
| instruktiivi | – | älyävin |
| komitatiivi | – | älyävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | älyävä- | |
| vahva vartalo | älyävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |