älynnyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | älynnyt | älynneet |
| genetiivi | älynneen | älynneiden älynneitten |
| partitiivi | älynnyttä | älynneitä |
| akkusatiivi | älynnyt; älynneen |
älynneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | älynneessä | älynneissä |
| elatiivi | älynneestä | älynneistä |
| illatiivi | älynneeseen | älynneisiin älynneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | älynneellä | älynneillä |
| ablatiivi | älynneeltä | älynneiltä |
| allatiivi | älynneelle | älynneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | älynneenä | älynneinä |
| translatiivi | älynneeksi | älynneiksi |
| abessiivi | älynneettä | älynneittä |
| instruktiivi | – | älynnein |
| komitatiivi | – | älynneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | älynnee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
älynnyt- | |