ärjynyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärjynyt | ärjyneet |
| genetiivi | ärjyneen | ärjyneiden ärjyneitten |
| partitiivi | ärjynyttä | ärjyneitä |
| akkusatiivi | ärjynyt; ärjyneen |
ärjyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärjyneessä | ärjyneissä |
| elatiivi | ärjyneestä | ärjyneistä |
| illatiivi | ärjyneeseen | ärjyneisiin ärjyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärjyneellä | ärjyneillä |
| ablatiivi | ärjyneeltä | ärjyneiltä |
| allatiivi | ärjyneelle | ärjyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärjyneenä | ärjyneinä |
| translatiivi | ärjyneeksi | ärjyneiksi |
| abessiivi | ärjyneettä | ärjyneittä |
| instruktiivi | – | ärjynein |
| komitatiivi | – | ärjyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ärjynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ärjynyt- | |