énerver (1., taivutus) harmittaa, hermostuttaa, suututtaa, ärsyttää prnl.: s'énerver hermostua, ärtyä énerver Trésor de la langue française informatisé...
1. persoonan muoto verbistä énerver (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä énerver (taivutusmuoto) subjunktiivin...
indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä énerver (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä énerver...
énervé m., enervée [luo] f. (monikko enervés [luo] m., enervées [luo] f.) (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä énerver...