örähtänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | örähtänyt | örähtäneet |
| genetiivi | örähtäneen | örähtäneiden örähtäneitten |
| partitiivi | örähtänyttä | örähtäneitä |
| akkusatiivi | örähtänyt; örähtäneen |
örähtäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | örähtäneessä | örähtäneissä |
| elatiivi | örähtäneestä | örähtäneistä |
| illatiivi | örähtäneeseen | örähtäneisiin örähtäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | örähtäneellä | örähtäneillä |
| ablatiivi | örähtäneeltä | örähtäneiltä |
| allatiivi | örähtäneelle | örähtäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | örähtäneenä | örähtäneinä |
| translatiivi | örähtäneeksi | örähtäneiksi |
| abessiivi | örähtäneettä | örähtäneittä |
| instruktiivi | – | örähtänein |
| komitatiivi | – | örähtäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | örähtänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
örähtänyt- | |