-han
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan -han merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan -han sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten -han sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta -han on tässä. Sanan -han määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanan-han määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Suffiksi
-han (liitepartikkeli; etuvokaalisessa sanassa -hän)
- takavokaaleja (a, o, u) sisältävään sanaan liitettävä partikkeli, jolla puhuja ilmaisee olevansa hämmästynyt tai yllättynyt kuultuaan/nähtyään/tunnettuaan tms. tavalla saatuaan tietoonsa mielipiteen, totuuden tms. asiasta, josta hänellä oli toisenlainen näkemys
- No mutta tuohan on ihan kaunis taulu.
- kuten tunnettua
- Viinastahan se on sairaaksi tullutkin.
- tosin
- Ehkä olen siihen liian vanha, vaikka onhan Petekin jo kolmekymmentä.
- eikö niin?
- Tunnethan sinä hänet?
- Sehän on selvä.
- lieventää kehotusta
- No niin, menehän nyt siitä!
- ehkä; mahtaa
- Mitähän taas onkaan tapahtunut?
Etymologia
Perustuu pronominiin hän ’hän, se’, joka lauseyhteydessään on saanut vivahteita tiettyyn suuntaan. Esim.
- ”Kala-hän on jo kuollut” ’kala — se siinä, kuten nähdään — on jo kuollut’.
- ”Kuka-hän siellä kolkuttaa?” ’Kuka — se tuntematon — siellä kolkuttaa?’
- ”Ei-hän se laituri kovin komea ollut.” ’Ei — se siinä, nähtävissä oleva — laituri kovin komea ollut.’[1]
Käännökset
Lähteet
- Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista, s. 44-45. Toimittaneet Yrjö Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
Viitteet
- ↑ Hakulinen 1999: 45