Eerik (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Eerik | Eerikit |
genetiivi | Eerikin | Eerikien Eerikeiden Eerikeitten |
partitiivi | Eerikia | Eerikeita Eerikeja |
akkusatiivi | Eerik; Eerikin |
Eerikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Eerikissa | Eerikeissa |
elatiivi | Eerikista | Eerikeista |
illatiivi | Eerikiin | Eerikeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Eerikilla | Eerikeilla |
ablatiivi | Eerikilta | Eerikeilta |
allatiivi | Eerikille | Eerikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Eerikina | Eerikeina |
translatiivi | Eerikiksi | Eerikeiksi |
abessiivi | Eerikitta | Eerikeitta |
instruktiivi | – | Eerikein |
komitatiivi | – | Eerikeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | Eeriki- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
muinaiskandinaavinen Airik, Eyrek, Eirik, joka merkitsee 'yksin/aina hallitseva'[1]
etunimi (historiallisten henkilöiden, varsinkin hallitsijoiden, nimenä)