Katso myös: H:ki |
Hki
Sisälyhenteenä sanaan liitetään sama taivutuspääte, kuin kokonaiseen sanaan.[1]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Hki | Hgit |
genetiivi | Hgin | Hkien (Hkein) |
partitiivi | Hkiä | Hkejä |
akkusatiivi | Hki; Hgin |
Hgit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Hgissä | Hgeissä |
elatiivi | Hgistä | Hgeistä |
illatiivi | Hkiin | Hkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Hgillä | Hgeillä |
ablatiivi | Hgiltä | Hgeiltä |
allatiivi | Hgille | Hgeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Hkinä | Hkeinä |
translatiivi | Hgiksi | Hgeiksi |
abessiivi | Hgittä | Hgeittä |
instruktiivi | – | Hgein |
komitatiivi | – | Hkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | Hgi- | |
vahva vartalo | Hki- | |
konsonantti- vartalo |
- |