Ikäheimo (1)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Ikäheimo | Ikäheimot |
| genetiivi | Ikäheimon | Ikäheimojen |
| partitiivi | Ikäheimoa | Ikäheimoja |
| akkusatiivi | Ikäheimo; Ikäheimon |
Ikäheimot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Ikäheimossa | Ikäheimoissa |
| elatiivi | Ikäheimosta | Ikäheimoista |
| illatiivi | Ikäheimoon | Ikäheimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Ikäheimolla | Ikäheimoilla |
| ablatiivi | Ikäheimolta | Ikäheimoilta |
| allatiivi | Ikäheimolle | Ikäheimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Ikäheimona | Ikäheimoina |
| translatiivi | Ikäheimoksi | Ikäheimoiksi |
| abessiivi | Ikäheimotta | Ikäheimoitta |
| instruktiivi | – | Ikäheimoin |
| komitatiivi | – | Ikäheimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Ikäheimo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Nimi on kaksijäsenistä tyyppiä joka on germaanista lainaa esikristilliseltä ajalta. Nimen osat ikä ja heimo voidaan ajatella suomen sanoiksi, mutta myös ne saattavat olla lainaa, vrt. esim. germaanisiin nimiin Iko, Heimo.[1]