Into
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan Into merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan Into sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten Into sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta Into on tässä. Sanan Into määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananInto määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Erisnimi
Into (1)
- miehen etunimi
- suomalainen sukunimi
Taivutus
Taipuu eri tavalla kuin sana into.[1]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Into | Intot |
| genetiivi | Inton | Intojen |
| partitiivi | Intoa | Intoja |
| akkusatiivi | Into; Inton |
Intot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Intossa | Intoissa |
| elatiivi | Intosta | Intoista |
| illatiivi | Intoon | Intoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Intolla | Intoilla |
| ablatiivi | Intolta | Intoilta |
| allatiivi | Intolle | Intoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Intona | Intoina |
| translatiivi | Intoksi | Intoiksi |
| abessiivi | Intotta | Intoitta |
| instruktiivi | – | Intoin |
| komitatiivi | – | Intoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Into- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Etunimi otettiin käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta se saattaa alkuaan olla muinaissuomalainen kastenimi, joka esiintyisi esim. vuodelta 1442 tunnetussa talonnimessä Intola.[2]
Viitteet
- ↑ Suku- ja etunimien taivutuksesta. Ohjeita ja suosituksia. Kotimaisten kielten keskus. 2011. (viitattu 14.3.2013)
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Hakusana Into.