Liite:Latinan deklinaatiot

1. deklinaation tunnus on yksikön genetiivi -ae. Sanojen kieliopillinen suku on feminiini, mutta joidenkin sanojen luonnollinen suku on kuitenkin maskuliini (esim. nauta, merimies).

-us-päätteinen nomini, huomaa vokatiivin yksikön -e-pääte:

-er-päätteinen substantiivi:

-er-päätteinen muu nomini, joka taipuu myös n (2):ssa (nom. -erum) ja f (1):ssä (nom. -era):

Kolmanteen deklinaatioon kuuluu sekä maskuliini-, neutri- että feminiinisukuisia sanoja. Kaikkien kolmannen deklinaation sanojen tunnus on genetiivin -is-pääte. Kaikilla neutrisukuisilla yksikön ja monikon nominatiivi ja akkusatiivi ovat samanlaisia, kun taas maskuliinit ja feminiinit eivät päätteiden perusteella eroa toisistaan. Kummastakin ryhmästä on kolme hieman toisistaan eroavaa taivutusalaluokkaa.