Liite:Verbitaivutus/suomi/sumeilla

Persoonamuodot

Indikatiivi
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	sumeilen	en sumeile	minä	olen sumeillut	en ole sumeillut
sinä	sumeilet	et sumeile	sinä	olet sumeillut	et ole sumeillut
hän	sumeilee	ei sumeile	hän	on sumeillut	ei ole sumeillut
me	sumeilemme	emme sumeile	me	olemme sumeilleet	emme ole sumeilleet
te Te	sumeilette -"-	ette sumeile -"-	te Te	olette sumeilleet olette sumeillut	ette ole sumeilleet ette ole sumeillut
he	sumeilevat	eivät sumeile	he	ovat sumeilleet	eivät ole sumeilleet

passiivi	sumeillaan	ei sumeilla	passiivi	on sumeiltu	ei ole sumeiltu
imperfekti			pluskvamperfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	sumeilin	en sumeillut	minä	olin sumeillut	en ollut sumeillut
sinä	sumeilit	et sumeillut	sinä	olit sumeillut	et ollut sumeillut
hän	sumeili	ei sumeillut	hän	oli sumeillut	ei ollut sumeillut
me	sumeilimme	emme sumeilleet	me	olimme sumeilleet	emme olleet sumeilleet
te Te	sumeilitte -"-	ette sumeilleet ette sumeillut	te Te	olitte sumeilleet olitte sumeillut	ette olleet sumeilleet ette olleet sumeillut
he	sumeilivat	eivät sumeilleet	he	olivat sumeilleet	eivät olleet sumeilleet

passiivi	sumeiltiin	ei sumeiltu	passiivi	oli sumeiltu	ei ollut sumeiltu

Konditionaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	sumeilisin	en sumeilisi	minä	olisin sumeillut	en olisi sumeillut
sinä	sumeilisit	et sumeilisi	sinä	olisit sumeillut	et olisi sumeillut
hän	sumeilisi	ei sumeilisi	hän	olisi sumeillut	ei olisi sumeillut
me	sumeilisimme	emme sumeilisi	me	olisimme sumeilleet	emme olisi sumeilleet
te Te	sumeilisitte -"-	ette sumeilisi -"-	te Te	olisitte sumeilleet olisitte sumeillut	ette olisi sumeilleet ette olisi sumeillut
he	sumeilisivat	eivät sumeilisi	he	olisivat sumeilleet	eivät olisi sumeilleet

passiivi	sumeiltaisiin	ei sumeiltaisi	passiivi	olisi sumeiltu	ei olisi sumeiltu

Potentiaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	sumeillen	en sumeille	minä	lienen sumeillut	en liene sumeillut
sinä	sumeillet	et sumeille	sinä	lienet sumeillut	et liene sumeillut
hän	sumeillee	ei sumeille	hän	lienee sumeillut	ei liene sumeillut
me	sumeillemme	emme sumeille	me	lienemme sumeilleet	emme liene sumeilleet
te Te	sumeillette -"-	ette sumeille -"-	te Te	lienette sumeilleet lienette sumeillut	ette liene sumeilleet ette liene sumeillut
he	sumeillevat	eivät sumeille	he	lienevät sumeilleet	eivät liene sumeilleet

passiivi	sumeiltaneen	ei sumeiltane	passiivi	lienee sumeiltu	ei liene sumeiltu

infinitiivit				partisiipit
		aktiivi	passiivi		aktiivi	passiivi
1.		sumeilla		preesens	sumeileva	sumeiltava
pitkä 1.		sumeillakseen¹		perfekti	sumeillut	sumeiltu
2.	inessiivi	sumeillessa²	sumeiltaessa	agentti	sumeilema⁴
2.	instruktiivi	sumeillen	–	kielteinen agentti	sumeilematon
3.	inessiivi	sumeilemassa	–	¹⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ²⁾ voidaan käyttää omistusliitteen kanssa ³⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ⁴⁾ ma-infinitiivi eli kolmannen infinitiivin perusmuoto, jota ei voida käyttää agenttipartisiippina (esim. isoisän rakentama* talo), jos verbi on merkitykseltään intransitiivinen; älä sekoita intransitiivi- verbien substantiiveina käytettäviin ma-infinitiiveihin (esim. kuolla* -> kuolema)
	elatiivi	sumeilemasta	–
	illatiivi	sumeilemaan	–
	adessiivi	sumeilemalla	–
	abessiivi	sumeilematta	–
	instruktiivi	sumeileman	sumeiltaman
4.		sumeileminen
5		sumeilemaisillaan³