aallotus (39)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aallotus | aallotukset |
genetiivi | aallotuksen | aallotusten aallotuksien |
partitiivi | aallotusta | aallotuksia |
akkusatiivi | aallotus; aallotuksen |
aallotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aallotuksessa | aallotuksissa |
elatiivi | aallotuksesta | aallotuksista |
illatiivi | aallotukseen | aallotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aallotuksella | aallotuksilla |
ablatiivi | aallotukselta | aallotuksilta |
allatiivi | aallotukselle | aallotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aallotuksena | aallotuksina |
translatiivi | aallotukseksi | aallotuksiksi |
abessiivi | aallotuksetta | aallotuksitta |
instruktiivi | – | aallotuksin |
komitatiivi | – | aallotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aallotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aallotus- |
|