aavistettu
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aavistettu | aavistetut |
| genetiivi | aavistetun | aavistettujen |
| partitiivi | aavistettua | aavistettuja |
| akkusatiivi | aavistettu; aavistetun | aavistetut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aavistetussa | aavistetuissa |
| elatiivi | aavistetusta | aavistetuista |
| illatiivi | aavistettuun | aavistettuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aavistetulla | aavistetuilla |
| ablatiivi | aavistetulta | aavistetuilta |
| allatiivi | aavistetulle | aavistetuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aavistettuna | aavistettuina |
| translatiivi | aavistetuksi | aavistetuiksi |
| abessiivi | aavistetutta | aavistetuitta |
| instruktiivi | – | aavistetuin |
| komitatiivi | – | aavistettuine |