abnormsten

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan abnormsten merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan abnormsten sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten abnormsten sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta abnormsten on tässä. Sanan abnormsten määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananabnormsten määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Saksa

Adjektiivi

abnormsten

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  11. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  14. (taivutusmuoto) monikon heikko datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
  15. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)