ahavoitunut (47) (komparatiivi ahavoituneempi, superlatiivi ahavoitunein) (taivutus )
|
|
ahavoitunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahavoitunut | ahavoituneet |
| genetiivi | ahavoituneen | ahavoituneiden ahavoituneitten |
| partitiivi | ahavoitunutta | ahavoituneita |
| akkusatiivi | ahavoitunut; ahavoituneen | ahavoituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahavoituneessa | ahavoituneissa |
| elatiivi | ahavoituneesta | ahavoituneista |
| illatiivi | ahavoituneeseen | ahavoituneisiin ahavoituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahavoituneella | ahavoituneilla |
| ablatiivi | ahavoituneelta | ahavoituneilta |
| allatiivi | ahavoituneelle | ahavoituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahavoituneena | ahavoituneina |
| translatiivi | ahavoituneeksi | ahavoituneiksi |
| abessiivi | ahavoituneetta | ahavoituneitta |
| instruktiivi | – | ahavoitunein |
| komitatiivi | – | ahavoituneine |