ahven

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan ahven merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan ahven sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten ahven sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta ahven on tässä. Sanan ahven määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananahven määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Ahven

Suomi

Ahven

Substantiivi

ahven (32)

  1. (yleisesti) mikä tahansa ahventen heimoon (Percidae) kuuluva ahvenkalojen laji tai sellaisen yksilö
  2. (yleisesti) mikä tahansa edellisiin kuuluvan ahventen suvun (Perca) laji tai sellaisen yksilö
  3. (erityisesti) edellisiin kuuluva laji (Perca fluviatilis) tai sen yksilö
    Ahven kutee varhain keväällä.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈɑhʋen/
  • tavutus: ah‧ven

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ahven ahvenet
genetiivi ahvenen ahventen
ahvenien
partitiivi ahventa ahvenia
akkusatiivi ahven;
ahvenen
ahvenet
sisäpaikallissijat
inessiivi ahvenessa ahvenissa
elatiivi ahvenesta ahvenista
illatiivi ahveneen ahveniin
ulkopaikallissijat
adessiivi ahvenella ahvenilla
ablatiivi ahvenelta ahvenilta
allatiivi ahvenelle ahvenille
muut sijamuodot
essiivi ahvenena
(ahvenna)
ahvenina
translatiivi ahveneksi ahveniksi
abessiivi ahvenetta ahvenitta
instruktiivi ahvenin
komitatiivi ahvenine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ahvene-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ahven-

Etymologia

  • sanalla on vastineita lähisukukielissä ja saamessa, mutta sen etymologia on epäselvä. Sille on ehdotettu balttilaista, germaanista ja slaavilaista alkuperää, mutta mitään näistä ei ole yleisesti hyväksytty.[1] Santeri Junttilan mukaan sanaa ei voi johtaa mistään tunnetusta kielestä, vaan se on mahdollisesti laina Itämeren alueella myöhäispronssikaudella puhutusta muinaiskielestä [2].
    Ensimmäisen kerran sanan tiedetään esiintyneen suomen kirjakielessä vuonna 1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa Lexicon Latino-Scondicum.[3]

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
  • (leikkimielinen, murteellinen) affen
Yhdyssanat

ahvenheinä, ahvenkalat, ahvenruoho, ahvenverkko, ahvenvita, aurinkoahven, aurinkokoruahven, avainkirjoahven, kelta-ahven, kirjoahven, lasiahven, meriahven, niilinahven, puna-ahven, tupakkasaha-ahven, verkkoahven

Yläkäsitteet

Aiheesta muualla

  • ahven Kielitoimiston sanakirjassa
  • ahven Tieteen termipankissa
  • ahven Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 5223 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Substantiivi

ahven (gen ahvena, part ahvenat)

  1. ahven

Taivutus

Etymologia

Liittyvät sanat

Viitteet

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 29. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2022.
  3. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 26. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.