ajoittuva
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ajoittuva | ajoittuvat |
genetiivi | ajoittuvan | ajoittuvien (ajoittuvain) |
partitiivi | ajoittuvaa | ajoittuvia |
akkusatiivi | ajoittuva; ajoittuvan | ajoittuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ajoittuvassa | ajoittuvissa |
elatiivi | ajoittuvasta | ajoittuvista |
illatiivi | ajoittuvaan | ajoittuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ajoittuvalla | ajoittuvilla |
ablatiivi | ajoittuvalta | ajoittuvilta |
allatiivi | ajoittuvalle | ajoittuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ajoittuvana | ajoittuvina |
translatiivi | ajoittuvaksi | ajoittuviksi |
abessiivi | ajoittuvatta | ajoittuvitta |
instruktiivi | – | ajoittuvin |
komitatiivi | – | ajoittuvine |