alibi (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | alibi | alibit |
genetiivi | alibin | alibien alibeiden alibeitten |
partitiivi | alibia | alibeita alibeja |
akkusatiivi | alibi; alibin |
alibit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | alibissa | alibeissa |
elatiivi | alibista | alibeista |
illatiivi | alibiin | alibeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | alibilla | alibeilla |
ablatiivi | alibilta | alibeilta |
allatiivi | alibille | alibeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | alibina | alibeina |
translatiivi | alibiksi | alibeiksi |
abessiivi | alibitta | alibeitta |
instruktiivi | – | alibein |
komitatiivi | – | alibeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | alibi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Latinan adverbista alibi 'olin muualla', todennäköisesti ruotsin kautta.
àlībi m.
yksikkö | monikko | |
nominatiivi | alibi | alibiji |
genetiivi | alibija | alibija |
datiivi-lokatiivi | alibiju | alibijima |
akkusatiivi | alibi | alibije |
vokatiivi | alibi | alibiji |
instrumentaali | alibijem | alibijima |
alibī (ei vertailuasteita)
alibi
alibi n. (4) (yks. määr. alibit, mon. epämäär. alibin, mon. määr. alibina)