alistus (39)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alistus | alistukset |
| genetiivi | alistuksen | alistusten alistuksien |
| partitiivi | alistusta | alistuksia |
| akkusatiivi | alistus; alistuksen |
alistukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alistuksessa | alistuksissa |
| elatiivi | alistuksesta | alistuksista |
| illatiivi | alistukseen | alistuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alistuksella | alistuksilla |
| ablatiivi | alistukselta | alistuksilta |
| allatiivi | alistukselle | alistuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alistuksena | alistuksina |
| translatiivi | alistukseksi | alistuksiksi |
| abessiivi | alistuksetta | alistuksitta |
| instruktiivi | – | alistuksin |
| komitatiivi | – | alistuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alistukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
alistus- | |
|
alistuskonjunktio, alistussuhde