anagrammi (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | anagrammi | anagrammit |
genetiivi | anagrammin | anagrammien (anagrammein) |
partitiivi | anagrammia | anagrammeja |
akkusatiivi | anagrammi; anagrammin |
anagrammit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | anagrammissa | anagrammeissa |
elatiivi | anagrammista | anagrammeista |
illatiivi | anagrammiin | anagrammeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | anagrammilla | anagrammeilla |
ablatiivi | anagrammilta | anagrammeilta |
allatiivi | anagrammille | anagrammeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | anagrammina | anagrammeina |
translatiivi | anagrammiksi | anagrammeiksi |
abessiivi | anagrammitta | anagrammeitta |
instruktiivi | – | anagrammein |
komitatiivi | – | anagrammeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | anagrammi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
kreikan sanasta ἀνάγράμμα (anagramma) ’anagrammi’ ← ἀνά (ana) 'ylös; takaisin' + γράμμα (gramma) 'kirjain'
anagrammi