Katso myös: änkkä |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ankka | ankat |
genetiivi | ankan | ankkojen (ankkain) |
partitiivi | ankkaa | ankkoja |
akkusatiivi | ankka; ankan |
ankat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ankassa | ankoissa |
elatiivi | ankasta | ankoista |
illatiivi | ankkaan | ankkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ankalla | ankoilla |
ablatiivi | ankalta | ankoilta |
allatiivi | ankalle | ankoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ankkana | ankkoina |
translatiivi | ankaksi | ankoiksi |
abessiivi | ankatta | ankoitta |
instruktiivi | – | ankoin |
komitatiivi | – | ankkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | anka- | |
vahva vartalo | ankka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin sanasta anka < alasaksan ãnk < deminutiivi sanasta ant (vrt. nykyruotsin and, saksan Ente)
Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
|
|
Ks. uutisankka |
ankanpoikanen, ankkalammikko, ankkatesti, kumiankka, uutisankka