anomus (39)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | anomus | anomukset |
genetiivi | anomuksen | anomusten anomuksien |
partitiivi | anomusta | anomuksia |
akkusatiivi | anomus; anomuksen |
anomukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | anomuksessa | anomuksissa |
elatiivi | anomuksesta | anomuksista |
illatiivi | anomukseen | anomuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | anomuksella | anomuksilla |
ablatiivi | anomukselta | anomuksilta |
allatiivi | anomukselle | anomuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | anomuksena | anomuksina |
translatiivi | anomukseksi | anomuksiksi |
abessiivi | anomuksetta | anomuksitta |
instruktiivi | – | anomuksin |
komitatiivi | – | anomuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | anomukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
anomus- |
|
anomuskirjelmä, armahdusanomus, armonanomus, erivapausanomus, eroanomus, joukkoanomus, korvausanomus, laina-anomus, lupa-anomus