armo
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan armo merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan armo sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten armo sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta armo on tässä. Sanan armo määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananarmo määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
armo (1)
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑrmo/
- tavutus: ar‧mo
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | armo | armot |
| genetiivi | armon | armojen |
| partitiivi | armoa | armoja |
| akkusatiivi | armo; armon |
armot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | armossa | armoissa |
| elatiivi | armosta | armoista |
| illatiivi | armoon | armoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | armolla | armoilla |
| ablatiivi | armolta | armoilta |
| allatiivi | armolle | armoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | armona | armoina |
| translatiivi | armoksi | armoiksi |
| abessiivi | armotta | armoitta |
| instruktiivi | – | armoin |
| komitatiivi | – | armoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | armo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: armoton, armoinen, armollinen
Yhdyssanat
armolahja, armoleipä, armomurha, armonaika, armonanomus, armonisku, armonlaukaus, armonvälikappale, armopala
Idiomit
- antaa armon käydä oikeudesta
- antaa anteeksi jokin rikkomus
Aiheesta muualla
- armo Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja
Verbi
armo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar
Ido
Substantiivi
armo (yksikön akkusatiivi armon; monikko armi, monikon akkusatiivi armin)
Italia
Verbi
armo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armare
Katalaani
Verbi
armo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar
Latina
Verbi
armō (I) (akt. prees. inf. armāre,ind. perf. y. 1. p. armāvī, part. perf. armātus) (taivutus)