arpeutunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arpeutunut | arpeutuneet |
| genetiivi | arpeutuneen | arpeutuneiden arpeutuneitten |
| partitiivi | arpeutunutta | arpeutuneita |
| akkusatiivi | arpeutunut; arpeutuneen |
arpeutuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arpeutuneessa | arpeutuneissa |
| elatiivi | arpeutuneesta | arpeutuneista |
| illatiivi | arpeutuneeseen | arpeutuneisiin arpeutuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arpeutuneella | arpeutuneilla |
| ablatiivi | arpeutuneelta | arpeutuneilta |
| allatiivi | arpeutuneelle | arpeutuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arpeutuneena | arpeutuneina |
| translatiivi | arpeutuneeksi | arpeutuneiksi |
| abessiivi | arpeutuneetta | arpeutuneitta |
| instruktiivi | – | arpeutunein |
| komitatiivi | – | arpeutuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |