barbaari (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | barbaari | barbaarit |
genetiivi | barbaarin | barbaarien barbaareiden barbaareitten |
partitiivi | barbaaria | barbaareita barbaareja |
akkusatiivi | barbaari; barbaarin |
barbaarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | barbaarissa | barbaareissa |
elatiivi | barbaarista | barbaareista |
illatiivi | barbaariin | barbaareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | barbaarilla | barbaareilla |
ablatiivi | barbaarilta | barbaareilta |
allatiivi | barbaarille | barbaareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | barbaarina | barbaareina |
translatiivi | barbaariksi | barbaareiksi |
abessiivi | barbaaritta | barbaareitta |
instruktiivi | – | barbaarein |
komitatiivi | – | barbaareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | barbaari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin tai muinaisruotsin barbar, barbare tai saksan Barbar < muinaiskreikkalaisesta pilkkanimityksestä βάρβαρος (bárbaros), joka kuvasi kreikkalaisten mielestä heidän naapurikansojensa puhetta, toisin sanoen muita kieliä kuin kreikkaa puhuvia kansoja. Toisin kuin joskus esitetään, sana barbaari ei siis ole johdos latinan sanasta barba = parta.
|
|