deregulaatio (3)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | deregulaatio | deregulaatiot |
genetiivi | deregulaation | deregulaatioiden deregulaatioitten |
partitiivi | deregulaatiota | deregulaatioita |
akkusatiivi | deregulaatio; deregulaation |
deregulaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | deregulaatiossa | deregulaatioissa |
elatiivi | deregulaatiosta | deregulaatioista |
illatiivi | deregulaatioon | deregulaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | deregulaatiolla | deregulaatioilla |
ablatiivi | deregulaatiolta | deregulaatioilta |
allatiivi | deregulaatiolle | deregulaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | deregulaationa | deregulaatioina |
translatiivi | deregulaatioksi | deregulaatioiksi |
abessiivi | deregulaatiotta | deregulaatioitta |
instruktiivi | – | deregulaatioin |
komitatiivi | – | deregulaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | deregulaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
englannin sanasta deregulation; käsite syntyi Yhdysvalloissa 1970-luvun lopulla, kun presidentti Carter edisti liittovaltion elinkeinotoimintaan vaikuttavan lainsäädännön purkamista; Euroopassa nimityksen käyttö alkoi 1980-luvun alussa ja Suomessa 1980-luvun loppupuoliskolla
|
|