Katso myös: dervišši |
dervissi (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dervissi | dervissit |
genetiivi | dervissin | dervissien (dervissein) |
partitiivi | dervissiä | dervissejä |
akkusatiivi | dervissi; dervissin |
dervissit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | dervississä | dervisseissä |
elatiivi | dervissistä | dervisseistä |
illatiivi | dervissiin | dervisseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | dervissillä | dervisseillä |
ablatiivi | dervissiltä | dervisseiltä |
allatiivi | dervissille | dervisseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | dervissinä | dervisseinä |
translatiivi | dervissiksi | dervisseiksi |
abessiivi | dervissittä | dervisseittä |
instruktiivi | – | dervissein |
komitatiivi | – | dervisseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | dervissi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Turkin (derviş) tai arabian välityksellä persiasta. Alun perin merkitsi ’köyhää, kerjäläistä’.[1]