didyymi (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | didyymi | didyymit |
genetiivi | didyymin | didyymien (didyymein) |
partitiivi | didyymiä | didyymejä |
akkusatiivi | didyymi; didyymin |
didyymit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | didyymissä | didyymeissä |
elatiivi | didyymistä | didyymeistä |
illatiivi | didyymiin | didyymeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | didyymillä | didyymeillä |
ablatiivi | didyymiltä | didyymeiltä |
allatiivi | didyymille | didyymeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | didyyminä | didyymeinä |
translatiivi | didyymiksi | didyymeiksi |
abessiivi | didyymittä | didyymeittä |
instruktiivi | – | didyymein |
komitatiivi | – | didyymeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | didyymi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|