dille (8)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dille | dillet |
genetiivi | dillen | dillejen (dillein) |
partitiivi | dilleä | dillejä |
akkusatiivi | dille; dillen |
dillet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | dillessä | dilleissä |
elatiivi | dillestä | dilleistä |
illatiivi | dilleen | dilleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | dillellä | dilleillä |
ablatiivi | dilleltä | dilleiltä |
allatiivi | dillelle | dilleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | dillenä | dilleinä |
translatiivi | dilleksi | dilleiksi |
abessiivi | dillettä | dilleittä |
instruktiivi | – | dillein |
komitatiivi | – | dilleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | dille- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Tukholman slangista << latinan sanasta delirium[1]
dille n. (yks. määr. dillet, ei monikkoa)