dis

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan dis merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan dis sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten dis sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta dis on tässä. Sanan dis määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanandis määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: dis-, diş

Suomi

Substantiivi

dis (5)

  1. (musiikki) ylenetty d-sävel, enharmoninen sävelen es kanssa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dis disit
genetiivi disin disien
(disein)
partitiivi disiä disejä
akkusatiivi dis;
disin
disit
sisäpaikallissijat
inessiivi disissä diseissä
elatiivi disistä diseistä
illatiivi disiin diseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi disillä diseillä
ablatiivi disiltä diseiltä
allatiivi disille diseille
muut sijamuodot
essiivi disinä diseinä
translatiivi disiksi diseiksi
abessiivi disittä diseittä
instruktiivi disein
komitatiivi diseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo disi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Latina

Adjektiivi

dīs

  1. rikas

Etymologia

supistuma sanasta dīves[1]

Substantiivi

dīs

  1. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta dus
  2. (taivutusmuoto) monikon ablatiivimuoto sanasta dus

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

Ranska

Verbi

dis

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
  3. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
  4. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire

Ruotsi

Substantiivi

dis n. (yks. määr. diset , ei monikkoa)

  1. usva, utu

Viitteet

  1. Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.