disko (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | disko | diskot |
genetiivi | diskon | diskojen |
partitiivi | diskoa | diskoja |
akkusatiivi | disko; diskon |
diskot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | diskossa | diskoissa |
elatiivi | diskosta | diskoista |
illatiivi | diskoon | diskoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | diskolla | diskoilla |
ablatiivi | diskolta | diskoilta |
allatiivi | diskolle | diskoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | diskona | diskoina |
translatiivi | diskoksi | diskoiksi |
abessiivi | diskotta | diskoitta |
instruktiivi | – | diskoin |
komitatiivi | – | diskoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | disko- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
lyhentymä sanasta diskoteekki ilmeisesti englannin esimerkin mukaan (disco); alkuaan ranskan kielen sanasta discothèque[1]
diskojytä, diskomusiikki, limudisko, nitrodisko
disko
disko
disko n. (4) (yks. määr. diskot , mon. epämäär. diskon , mon. määr. diskona )