dokaava
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dokaava | dokaavat |
| genetiivi | dokaavan | dokaavien (dokaavain) |
| partitiivi | dokaavaa | dokaavia |
| akkusatiivi | dokaava; dokaavan |
dokaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dokaavassa | dokaavissa |
| elatiivi | dokaavasta | dokaavista |
| illatiivi | dokaavaan | dokaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dokaavalla | dokaavilla |
| ablatiivi | dokaavalta | dokaavilta |
| allatiivi | dokaavalle | dokaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dokaavana | dokaavina |
| translatiivi | dokaavaksi | dokaaviksi |
| abessiivi | dokaavatta | dokaavitta |
| instruktiivi | – | dokaavin |
| komitatiivi | – | dokaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | dokaava- | |
| vahva vartalo | dokaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |